Runoja ja raapaleita -kirjoituskilpailun sijoittuneiden haastatteluja

Runo -kategoria

Aarne Nykänen, toinen sija

Hei Aarne,

Esittelisitkö itsesi lukijoille ja kertoisitko, millainen kirjoittajatausta sinulla on.

Olen Aarne Nykänen, olen 21-vuotias espoolainen ja opiskelen tällä hetkellä kauppatieteitä Aalto-yliopiston Mikkelin kampuksella. Taustani kirjoittajana tulee suurelta osin lukiosta aktiivisen ja paljon töitä vaativan opettajan luota, joka muun muassa auttoi minua osallistumaan suomalaiseen kirjoituskilpailuun lukiossa. Olen myös ollut mukana monessa ajatusten ilmaisua vaativissa harrastuksissa, kuten väittelyssä ja isosena. Uskon, että nämä kaikki seikat ovat vaikuttaneet.

Miksi päätit osallistua Runoja ja raapaleita -kilpailuun ja kuinka helposti tai vaikeasti teksti syntyi?

Olin jo pitempään harkinnut jonkinlaiseen kirjoituskilpailuun osallistumisesta, mutta moni löytämäni vaati pitempiä tekstejä tai keskittyi aiheeseen, joka ei ollut minulle yhtään tuttu. Runoja ja raapaleita –kilpailu vaikutti sopivalta kilpailulta, joka sopi omaan muottiin. Lisäksi olen aina ollut kiinnostunut historiasta, mikä edesauttoi aiheen valinnassa.

Saatuani idean aiheeseen teksti syntyi suhteellisen helposti. Hahmottelin eri vaihtoehtoja ja muotoja päässäni ennen kuin kirjoitin ne ylös ja jos tuntui, että jokin ei täsmännyt, korjasin sitä.

Millainen kirjoittaja olet? Miten työstät ajatuksen valmiiksi tekstiksi?

Kirjoittajana olen melko idearikas. Vaikka minulla on useita ideoita, vain harva päätyy hahmotelmaa tai rajausta pidemmälle. Työstän ajatuksia ja ideoita usein kun olen esimerkiksi bussissa tai yksin kotona. Jos jokin idea tuntuu siltä, että siitä haluaa pitää kiinni, kirjoitan sen ylös. Palaan monesti vanhoihin ideoihin ja tarkennan niitä hieman eteenpäin.

Onko sinulla kirjoittaessa kohderyhmä mielessä?

Minulla ei ole mitään erityistä kohderyhmää. Jos ideani kiinnostavat jotakuta, niin kaikki ovat tervetulleita lukemaan

Miten virittäydyt kirjoittamaan? Kirjoitatko missä ja milloin vain? Vai vaatiiko tekstin syntyminen tiettyjä rituaaleja, esimerkiksi kupin kuumaa teetä tai oikeanlaista musiikkia?

Tähän taisin jo osittain vastata, mutta ideani saan monesti jos minulla on ”liikaa vapaa-aikaa” ja mieleni alkaa harhailla. Kirjoittaminen itsessään vaatii päätöksen ryhtyä töihin, mutta sekin hoituu esimerkiksi bussissa tai muuten vain tauolla.

Mistä löydät aikaa ja energiaa kirjoittamiseen? Miten sovitat kirjoittamisen arjen kiireisiin?

Toistaiseksi en ole kirjoittanut niin paljon, että se olisi vienyt paljoa aikaa tai energiaa. Arki rullaa useasti kauan, ennen kuin kirjoitan yhtään mitään. Priorisoin koulun, harrastukset ja kaverit ensin.

Mitä seuraavaksi? Onko tähtäimessä jo seuraava kilpailu tai muu kirjoittamiseen liittyvä tavoite?

Olen selaillut uusia kirjoituskilpailuja säännöllisesti, mutta en ole vielä löytänyt mitään, mikä olisi kiinnostanut erityisen paljon. Olen myös leikitellyt pidemmän tekstin kirjoittamista, mutta toistaiseksi arki on vienyt niin paljon aikaa ja voimia, etten yksinkertaisesti ole jaksanut. Suunnitelma on, ettei tämä kilpailu jää viimeiseksi.

Roosa Kotkaslahti, kolmas sija

Hei Roosa,

Esittelisitkö itsesi lukijoille ja kertoisitko, millainen kirjoittajatausta sinulla on.

Olen 18-vuotias tyttö Tampereelta. Valmistun keväällä Kalevan lukiosta. Tykkään käydä salilla, piirtää, kirjoittaa ja käydä elokuvissa. Olen kirjoitellut runoja pari vuotta.

Miksi päätit osallistua Runoja ja raapaleita -kilpailuun ja kuinka helposti tai vaikeasti teksti syntyi?

Päätin osallistua kilpailuun mielenkiintoisen aiheen takia. Ensimmäinen versio syntyi yllättävän helposti. Runon hiomisessa meni vähän kauemmin aikaa.

Millainen kirjoittaja olet? Miten työstät ajatuksen valmiiksi tekstiksi?

Kirjoitan silloin kun tuntuu siltä. Välillä kirjoitan melkein joka päivä, mutta toisinaan on pitkiä taukojakin. Laitan yleensä pienetkin ajatukset muistiinpanoiksi. Joskus yhdistelen muistiinpanoja kokonaisiksi teksteiksi ja joskus kirjoitan suoraan ilman aikaisempia muistiinpanoja. Palaan usein vanhoihin teksteihin ja muokkaan niitä, mutta välillä kirjoitan tekstin suoraan valmiiksi.

Onko sinulla kirjoittaessa kohderyhmä mielessä?

En kirjoittaessani mieti kenelle teksti on suunnattu.

Miten virittäydyt kirjoittamaan? Kirjoitatko missä ja milloin vain? Vai vaatiiko tekstin syntyminen tiettyjä rituaaleja, esimerkiksi kupin kuumaa teetä tai oikeanlaista musiikkia?

Kirjoitan yleensä yksin omassa rauhassa huoneessani tai varsinkin kesällä luonnossa. Kirjoitan lähes aina myöhään illalla tai yöllä. Joskus tykkään kuunnella musiikkia samalla.

Mistä löydät aikaa ja energiaa kirjoittamiseen? Miten sovitat kirjoittamisen arjen kiireisiin?

Löydän aikaa kirjoittamiseen helposti silloin kuin haluan.

Mitä seuraavaksi? Onko tähtäimessä jo seuraava kilpailu tai muu kirjoittamiseen liittyvä tavoite?

Lukion jälkeen suunnittelen hakevani Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakouluun. Jos vastaan tulee mielenkiintoisia kilpailuja osallistun niihin.

Jukka Ahola, kunniamaininta

Hei Jukka,

Esittelisitkö itsesi lukijoille ja kertoisitko, millainen kirjoittajatausta sinulla on.

Olen 32-vuotias oululainen kirjoittaja, podcastaaja ja markkinoinnin ammattilainen. Olen kirjoittanut tavoitteellisesti jo nuoresta, opiskellut englantilaista filologiaa ja suomen kieltä Oulun yliopistossa ja osallistunut voitokkaasti useisiin kirjoituskilpailuihin.

Miksi päätit osallistua Runoja ja raapaleita -kilpailuun ja kuinka helposti tai vaikeasti teksti syntyi?

Runoja ja raapaleita -kilpailu oli sopivan kokoinen, jotta sen sai sovitettua osaksi muuta elämää. Kirjoitin sekä runon että raapaleen kahvilassa istuessani. Tekstit syntyivät varsin helposti mutta onnistuminen vaati sen, että kirjoitin aluksi pari aiempaa kokeilua. Näistä kokeiluista valitsin parhaan ja lähetin kilpailuun.

Millainen kirjoittaja olet? Miten työstät ajatuksen valmiiksi tekstiksi? 

Olen tehokas ja aikaansaava kirjoittaja. Kirjoitan työkseni, joten luovan kirjoittamisen saralla haluan kokeilla uutta ja kirjoittaa tahallisesti hiukan erikoisempaa tekstiä, välillä jopa hiukan shokeeraavista aiheista. Kirjoitan tekstini yleensä alusta loppuun, ja kun viimeinen piste on laitettu, on teksti yleensä oikolukua vaille valmis. Valitsen parhaat kulmat ideointivaiheessa ja editoin tekstiä kirjoittaessani, mikä mahdollistaa tämän työskentelytavan.

Onko sinulla kirjoittaessa kohderyhmä mielessä?

Jos kirjoitan kirjoituskilpailuun, kuvittelen yleensä, millainen ihminen tekstiä lukee ja kirjoitan sen mukaan. Jos kilpailussa aiemmin pärjänneitä tekstejä on julkaistu jossain, tutustun niihin ja yritän arvioida, miksi ne ovat pärjänneet.

Miten virittäydyt kirjoittamaan? Kirjoitatko missä ja milloin vain? Vai vaatiiko tekstin syntyminen tiettyjä rituaaleja, esimerkiksi kupin kuumaa teetä tai oikeanlaista musiikkia?

Aamukirjoittaminen on yksi rutiineistani. Silloin sen aloittaminen on helppoa. Ja kun istuu alas ja alkaa kirjoittaa, saa myös aikaiseksi. Musiikki ja vastamelukuulokkeet auttavat eristäytymään muusta maailmasta sopivasti, jotta saan keskityttyä. Pystyn yleensä alkamaan kirjoittamaan kun kone on auki ja tekstinkäsittelyohjelma edessä, mutta aloittaminen vaatii usein hiukan mielenlujuutta.

Mistä löydät aikaa ja energiaa kirjoittamiseen? Miten sovitat kirjoittamisen arjen kiireisiin?

Aamukirjoittaminen ja kirjoittamisen ottaminen tavaksi auttavat. Aamulla ennen töitä on vielä aivomehua, jota on kiva käyttää omien projektien edistämiseen. Herään n. klo 6 ja kirjoitan parikymmentä minuuttia ennen aamiaista. Vaikka käytetty aika on varsin lyhyt, kirjoittamisrutiinin ylläpitäminen näkyy pitemmällä aikavälillä siinä, että saan myös aikaiseksi. Ajoitus ennen päivän muita toimia ja rutiinit ovat avain menestykseen.

Mitä seuraavaksi? Onko tähtäimessä jo seuraava kilpailu tai muu kirjoittamiseen liittyvä tavoite?

Kirjoitan tällä hetkellä romaanikäsikirjoitusta ja osallistun myös kiinnostaviin kirjoituskilpailuihin. Teemme vaimoni Essi Pulkkisen kanssa Kertojan ääni -nimistä kirjoittamispodcastia, joten kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat vahvasti läsnä arjessa.

Raapale -kategoria

Leena Lepistö, toinen sija

Asun omakotitalossa kauniissa Hämeenlinnassa, työskentelen Kansallisarkiston tietopalvelussa. Olen opiskellut luovaa kirjoittamista Vanajaveden Opistossa ja Hämeen Kesäyliopistossa.  Kuuntelen mielelläni hyvää runojen tulkintaa, mutta kirjoittajana olen prosaisti.

Vuonna 2014 ilmestyi Tuulikki Pekkalaisen kirja ”Lapset sodassa 1918”.  Siitä jäi mieleeni teksti vankileirillä syntyneestä vauvasta.  Tapahtuman ympärille alkoi kehittyä tarina, kirjoitin siitä novellinraakileen, joka oli tarkoitus kirjoittaa pidemmäksi ja lihottaa tekstiä.   Aihio oli valmiina, sen tiivistäminen raapaleeksi oli vaikein osuus.

Kun katson tekstiä nyt, siinä on pituuteensa nähden paljon henkilöitä, jonka seurauksena rytmi hajoaa. Takavokaaleja käyttämällä raapale soljuisi laulavammin.  Mutta ei huono.

Kirjoittaminen sujuu, kun minulla aloittaessani on loppulause mielessäni.  Paras tunne syntyy, kun henkilöt alkavat touhuta ja puhua aivan omiaan, eivätkä kysy minulta lupaa.   Kirjoitan faktaa fiktioksi, pyrin välttämään asiavirheitä. Kirjoitan raakaversion ja annan tekstin hautua, tarkistan faktat ja hion ontuvia ilmaisuja.

Kuvittelen olevani novellisti, mutta olen huomannut, että sellaiseksi tulemisessa on paljon työtä.

Kohderyhmä ei ole tietoisesti mielessä, mutta en pystyisi kirjoittamaan esimerkiksi lasten- tai nuortenkirjoja enkä scifiä.

Kirjoittaminen sujuu kotona, omassa turvallisessa ikkunanurkkauksessa.  Vieraassa ympäristössä on liiaksi ärsykkeitä.  Juon sopivasti vettä ja liikaa kahvia.  Orientoitumiseen käytän kulloisenkin aikakauden musiikkia, sijoitan sitä mielelläni tekstiinkin.  Kun sekä kirjoittaminen että lihakset alkavat jumittaa, lähden uimaan ja lillumaan porealtaisiin.  Yritän saavuttaa autuaallisen tylsistymisen tilan, silloin ideat lähtevät liikeelle.

Valokuvaaja Caj Bremerin retrospektiivinen näyttely Ateneumissa 2010 oli tilaisuus, jonka jälkeen olen aina pitänyt pientä muistikirjaa ja kynää mukanani. Kuvista lumoutuneena melkein kirjoitin seinille. Muistiinsa ei kannata luottaa, vaikka arveleekin oivaltaneensa juuri oikean tavan aloittaa seuraava teksti.

Kun kirjoitan tavoitteellisesti, ryhmällä ja samanhenkisillä ihmisillä on suuri merkitys.  On tärkeää saada rehellistä mutta lempeää palautetta.  Hyvä ryhmä ja deadlinet kirittävät löytämään aikaa kirjoittamiselle.  On kuitenkin tärkeää muistaa, että harrastus ei saa muuttua suorittamiseksi.  Hyvin usein vannon lopettavani koko kirjoittamisen.  Se vaan taitaa olla tapani olla ja ilmaista itseäni edes jotenkin.

Viime vuosisadan sodat ja niiden seuraukset ovat teema, josta en pääse eroon. Kirjoitan Suomesta, mutta aihe on surullisen ajankohtainen kaikkialla.

Realistinen ja tärkeä tavoite on pieni sukukirja, jonka voisin jättää veljeni lapsille muistoksi.  Olen pelastanut mahdollisimman paljon suvun valokuva-albumeita ja risti-ilmoituksia, kuunnellut kaikki tarinat, jotka on suostuttu kertomaan.   Analogista aineistoa ei mikään voita, mutta digitaaliarkistojen käyttö kotikoneelta helpottaa taustatyön tekemistä.

Paljon hauskempi projekti olisi antaa homman lähteä lapasesta ja mielikuvitella pieni sukukirja.  Teksti seuraavaan kirjoituskilpailuun lähti hiljattain.  Olen hyvin onnellinen, jos se päätyy antologiaan.

Emma Häkkinen, kolmas sija

Esittelisitkö itsesi lukijoille ja kertoisitko, millainen kirjoittajatausta sinulla on.

Olen 17-vuotias tyttö Vaasasta. Käyn toista vuotta Vasa övningsskolan lukiossa. Vapaa-ajallani kirjoittelen, luen, katson elokuvia ja urheilen. Kirjallisuuden lisäksi minua kiinnostaa historia. Olen aikaisemmin voittanut kirjoituskilpailun koulun yhteydessä ja saanut tekstini julkaistuksi, mutta muuta kirjailijataustaa ei varsinaisesti ole. Työstän pitempää tarinaa vapaa-ajallani, mutta en vielä tiedä tuleeko se johtamaan mihinkään.

Miksi päätit osallistua Runoja ja raapaleita -kilpailuun ja kuinka helposti tai vaikeasti teksti syntyi?

Päätin osallistua kilpailuun puhuttelevan aiheen takia. Ruotsi on vahvin kirjoituskieleni, ja oli helpotus, että myös ruotsin- ja englanninkielisiä tekstejä sai lähettää kisaan. Teksti syntyi melko helposti. Sain heti vision kohtauksesta ja symboliikasta, jonka halusin tuoda esille.

Millainen kirjoittaja olet? Miten työstät ajatuksen valmiiksi tekstiksi? 

Olen melko intuitiivinen kirjoittaja. Kun idea tai inspiraatio iskee, kirjoitan. Kun ei ole motivaatiota tai olen väsynyt en ala väkisin vääntämään mitään. Välillä päässäni ei muotoudu mitään, ja toisinaan voin taas istua puolet päivästä kirjoituspöydän ääressä. Idea kirjoitelmaan lähtee yleensä jostain pienestä, irtonaisesta ajatuksesta. Se voi olla ajatus kohtauksesta, repliikistä tai jostain aivan absurdista. Välillä ajatus jää vain ajatukseksi, mutta joskus onnistun vangitsemaan sen. Kirjoitan aina kaikki ideat paperille sitä myöten, kun ne ilmestyvät mieleeni – näin pidän ne tallessa. Sen jälkeen annan ajatuksen yksinkertaisesti kypsyä päässäni. Riippuen tilanteesta kehittely voi jatkua parista tunnista vuosiin.

Jos kyse on lyhemmästä tekstistä, kuten runosta tai esseestä, annan yleensä vain mennä ilman enempää suunnittelua. Tarinaa kirjoittaessa tarvitsen läpimietityn kaavan jota seurata, sillä ilman maalia on vaikeata ohjata kertomustaan oikeaan suuntaan.

Onko sinulla kirjoittaessa kohderyhmä mielessä?

Ei varsinaisesti, mutta nuorena kirjoitelmani luonnollisesti sisältävät enemmän nuorille suunnattuja ajatuksia.

Miten virittäydyt kirjoittamaan? Kirjoitatko missä ja milloin vain? Vai vaatiiko tekstin syntyminen tiettyjä rituaaleja, esimerkiksi kupin kuumaa teetä tai oikeanlaista musiikkia?

Olen melko vaativa ympäristöni suhteen. Yleensä istun kirjoituspöytäni ääressä tai makaan sängyllä mukavissa vaatteissa. Viihdyn luonteeltani itsekseni, ja kirjoittaessani vaadin yksin olemista ja irrottautumista muusta maailmasta pystyäkseni keskittymään. Jos taustalla on ääniä, kuuntelen musiikkia pitääkseni ne ulkopuolella. Joskus musiikki voi myös auttaa luomaan oikean tunnelman. Esimerkiksi jos kirjoitan pelottavaa kohtausta, kuuntelen kauhuelokuvien tunnareita. Siinä pelästyy samalla itsekin!

Mistä löydät aikaa ja energiaa kirjoittamiseen? Miten sovitat kirjoittamisen arjen kiireisiin?

Kuten mainitsin, kirjoittelen satunnaisesti ja oman mielen mukaan. Nykyään energiaa uppoaa suuri määrä opiskeluun, eikä kirjoittaminen aina innosta vietettyäni koko päivän esseiden ja kotitehtävien parissa. Intoa saan silloin kun minulla on aikaa rauhoittua eikä menoja löydy.

Mitä seuraavaksi? Onko tähtäimessä jo seuraava kilpailu tai muu kirjoittamiseen liittyvä tavoite?

Tällä hetkellä ei ole mitään suunnitelmia, mutta pidän koko ajan silmäni auki uusien kilpailuiden varalta. Ylioppilaskirjoitukset vievät kuitenkin suurimman osan huomiostani tänä vuonna, sillä ne alkavat nyt syksyllä.

Lasse Pouru, kunniamaininta

Hei Lasse,

Esittelisitkö itsesi lukijoille ja kertoisitko, millainen kirjoittajatausta sinulla on.

Olen kolmekymppinen kirjoittaja Turusta. Kirjoitan lähinnä sellaisia hiukan esseemäisiä ja hiukan absurdeja novelleja, joita silloin tällöin lähettelen kirjoituskilpailuihin ja antologioihin. Opiskelin aikanaan Turun yliopistossa kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista, ja opiskeluajoilta lähtien olen myös ollut mukana kirjoittajapiirissä, mikä on omalta osaltaan pitänyt kirjoitusharrastusta yllä.

Miksi päätit osallistua Runoja ja raapaleita -kilpailuun ja kuinka helposti tai vaikeasti teksti syntyi?

Aika helposti syntyi. Mielessä sattui tuolloin pyörimään uutisten kautta ajankohtainen aihe jonka sain jotenkin päässäni sovitettua kilpailun teemaan. Raapaleen mittakin oli tekstille sopiva, kaikki olennainen tuli sanottua.

Millainen kirjoittaja olet? Miten työstät ajatuksen valmiiksi tekstiksi? 

Yleensä lähden liikkeelle jostakin tilanteesta tai mielentilasta enkä juurikaan suunnittele esimerkiksi juonta etukäteen. Kirjoittaminen pysyy mielekkäänä kun ei itsekään tiedä mihin suuntaan teksti on menossa. Toisaalta joskus päätyy umpikujaan ja paljon tekstejä jää myös kesken. Tekstini ovat enimmäkseen pään sisässä tapahtuvaa pohdintaa ja tajunnanvirtaa, joten kirjoittaessani yritän keskittyä lähinnä siihen että ajatukset seuraisivat mielenkiintoisella tavalla toisiaan. Varsinainen juoni tulee siinä sivussa jos on tullakseen.

Onko sinulla kirjoittaessa kohderyhmä mielessä?

Ei oikeastaan. Lähinnä kai pyrin kirjoittamaan sellaisia tekstejä joita itsekin mielelläni lukisin.

Miten virittäydyt kirjoittamaan? Kirjoitatko missä ja milloin vain? Vai vaatiiko tekstin syntyminen tiettyjä rituaaleja, esimerkiksi kupin kuumaa teetä tai oikeanlaista musiikkia?

Ei mitään erityistä. Aikaa pitää vaan olla paljon että saa mitään aikaiseksi, koska kirjoitan todella hitaasti ja pienissä pätkissä. Toisaalta sitten kun saan kappaleen valmiiksi, en sitä enää palaa jälkeenpäin korjailemaan. Mieluiten kirjoitan kotona kaikessa rauhassa. Siten voin myös välillä vaihtaa muihin hommiin aina kun jään tekstin kanssa jumiin. Aikaa kuluu kuitenkin enemmän ajatteluun kuin varsinaiseen kirjoittamiseen.

Mistä löydät aikaa ja energiaa kirjoittamiseen? Miten sovitat kirjoittamisen arjen kiireisiin?

Arjen kiireet ovat nyt viime aikoina olleet lähinnä semmoisia ohjelmointi- ja äänihommia joita voin helposti tehdä vuorotellen kirjoittamisen kanssa. Jos tekemistä on niin paljon että kirjoittamisesta joutuu pitämään pidempään taukoa, on parempi jättää niitä muita tekemisiä vähemmälle – muuten teksteihinsä ehtii kyllästyä ennen kuin niitä saa valmiiksi.

Mitä seuraavaksi? Onko tähtäimessä jo seuraava kilpailu tai muu kirjoittamiseen liittyvä tavoite?

Yksi romaani on jo pitkään ollut puolessavälissä, se pitäisi saada valmiiksi. Lyhyemmistä jutuistakin olen ajatellut kerätä jonkinnäköistä kokonaisuutta jonka voisin julkaista, se olisi varmaan se seuraava konkreettinen tavoite.

Voittajakaksikon haastattelut löytyvät Kirjoitan -lehden numerossa 1/2019 (julkaistaan maaliskuussa)

Editoitu 8.3.19. Kahden puuttuvan haastattelun lisäys.

Leave a Reply