Valheiden puu

Huom! Kirja saatavilla vain englanniksi!

Mitä saadaan kun sotketaan yhteen vanhan ajan krinoliinit ja korsetit, hieman fantasiaa sekä mielikuvituksellinen kirjoittaja? Tietysti koukuttava kirja!

Frances Hardinge – The Lie Tree on roikkunut lukulistallani jo pari vuotta, mutta rehellisesti sanottuna kirjan esittelyteksti ei saa minua siihen tarttumaan. Esittelyteksti saa kirjan kuulostamaan jokseenkin todella tylsältä, PLUS siinä kerrotaan about koko juoni… jota yritän nyt välttää.
Olin ostanut lomamatkalleni jo rantakirjan (koska kirjaston kirjat hiekassa yms. ei vaan oo kiva juttu), mutta hotellilla oli oma ’tuo ja jätä’ hylly, jossa tämä kyseinen kirja juuri minua ilmiselvästi odotteli! Päätin siis säästää oman kirjani myöhemmäksi ja käyttää tilaisuuteni hyväksi.

Kirja ei ala mitenkään mielenkiintoisesti, vaikkakin usvainen venematka on aina hyvä asetelma…voisin melkein laittaa pääni pantiksi etten olisi sitä kotioloissa edes jatkanut kovin pitkälle. Mutta koska hän oli nyt minun biitsipokkarini, ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Kirja imaisikin minut ehkä vasta noin 150 sivun jälkeen mukaansa.

Päähenkilönä on 14 vuotias Faith, joka muuttaa perheineen pakoon isää ympäröivää skandaalia. Isillä (ja monella muullakin) on salaisuuksia, joista yksi kirjan pääpiirre kertookin. Puu, jolle syötetään valheita. Näistä se tuottaa hedelmän, joka kertoo kätketyn totuuden.
Tapahtumat sijoittuvat jonnekkin viktoriaaniseen aikaan englannin rannikolle. Naiset ovat kauniita, mutta eivät voi olla yhteisön mielestä yhtä fiksuja kuin miehet (koska naisilla on pienempi pää).
Tämä näkökulma tuotti välillä ongelmia. En tahtonut muistaa, että naiset liikkuivat korseteissa (ja hansikkaissa) ja ettei heidän sanoillaan ollut painoarvoa julkisesti. Aina kun tuli eteen tilanne ”…Faith tiesi ettei voinut kertoa kenellekkään. Kukaan ei uskoisi häntä, koska hän oli nainen.”, niin ajattelin itsekseni ”Miten niin muka? Yrittäisit edes”. Oi, minä onnellinen kun olen elänyt näinkin tasa-arvoisia aikoja.

Kirja on enemmänkin viktoriaaninen murhamysteeri yliluonnollisella puulla. Kuten jo totesin, oli alkuun pääseminen hankalaa. En kuitenkaan saanut kirjaa lomalla loppuun ja toin sen mukanani Suomeen. Mietin kirjaa aina kun en lukenut sitä ja loppupuolella sitä oli jo mahdoton laskea käsistään. Asiat nopeutuu ja synkistyy loppua kohden todella nopeasti! Paikoitellen meno oli jo hiuksia nostattavaa ja yllättävää kun mietin nuorta päähenkilöä.

Kirja teki sen verran vaikutuksen, että samalta kirjailijalta päätyy kyllä lukulistalle muutakin!

Kyseisellä tuodulla kirjalla on myös mysteeriluonne. Toin sitä mukanani töihin, kun hän päätti jäädä metroon ja jatkaa seikkailuaan. Toivottavasti joku muu löytää hänestä yhtä paljon iloa kuin minä!

/Heidi

Leave a Reply