Omakustannekokoelma karttuu kirjoittajien avuksi

 

 

Lea Tuulikki Niskala: Tunnelmatreffit

Tämä kirjojen kirjoittamisesta kirjoitettu kirja seurailee kahden esikoisteostaan raapustavan naisen kirjoitusprosessien etenemistä. Samalla se on päiväkirja ja matkakertomus, jossa kuvataan naisten tapaamisia kerran kuussa eri paikoissa: milloin kotioloissa, milloin ravintolassa, veneessä, saunassa taikka Tallinnassa. Tapaamisilla tunnelmoidaan, syödään ja juodaan, syvennytään kirjoittamiseen, luetaan ääneen omaa tekstiä ja saadaan toiselta rakentavaa palautetta. Toisinaan tekstiä syntyy runsaammin, toisinaan aikaansaannokset jäävät vähiin. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, ja tuloksena ovat omat painetut kirjat. Tunnelmatreffit on kirjoitettu eläväisesti ja tunnelmallisesti, pohdiskellen monipuolisesti kirjoitustyön iloja ja vaikeuksia alkuvaiheista painatukseen. Miinusta kaunis ja muhkea kovakantinen opus saa siitä, että monet kuvat ovat taittovaiheessa pahoin venähtäneet.

 

Marjatta Melto: Suku eli Suomen historiaa

Marjatta Melton tutkimus esivanhempiensa sukuhistoriasta on tuottanut laajan katsauksen, jossa sijansa saavat niin omat sukulaiset kuin koko Suomen historia, jonka aikakausiin ja käännekohtiin yksittäisten ihmisten kohtalot nivoutuvat. Tässä kirjassa ei ole pitkiä perhetaulukkoluetteloita, kuten niin monessa sukukirjassa, vaan se on kirjoitettu tarinamaiseen asuun: lukija pääsee Melton esivanhempien kautta sukeltamaan niin lasinpuhalluksen historiaan kuin 1860-luvun vaikeisiin nälkävuosiin. Kattava ja yksityiskohtainen tietopaketti, johon kuitenkin kaipaisi hieman kuvitusta tekstin sekaan lukemista keventämään – varsinkin kun kirjan kansikuva on niin odotuksia herättävän komea. Myös fonttivalinta olisi voinut olla onnistuneempi.

 

Vuokko Salonen: Itäkaakko kaksi, ohutta yläpilveä

Kirjoittamatta jääneiden päiväkirjojen kaipuusta syntynyt kirja vie lukijan 1950-luvun puolivälistä 1970-luvulle, eteläsuomalaiseen maalaiskylään. Muistikuvat sekoittuvat itse keksittyihin tarinoihin. Eletään niitä aikoja, kun kylät lapset miettivät minne voisi päästä katsomaan televisiota torstaisin, kun tulee Rin Tin Tin – telkkari kun on vielä harvinaisuus. Niitä aikoja, kun lapset saavat läkähtyä pellolla juurikasta harventamassa, kun uskonnonopettaja ei saata hyväksyä farmarihousuja tyttöjen yllä ja kun ylioppilaskuvassakaan ei vielä sovi olla ”tukka hajallaan”. Elävästi kerrottuja muistoja – tai sellaista keksittyä, joka voisi olla oikea muisto – on aina hauska lukea, ja Vuokko Salonen onnistuu kertomaan muistonsa elävästi.

 

Minttu Vettenterä: Sinisten saarien maa

Eräänä päivänä Hennalle valkenee, että hän on itse asiassa kadonnut kauan sitten – kaikilta muilta paitsi itseltään. Siinä on syy siihen, etteivät isä ja äiti ole tuntuneet huomaavan hänen olemassaoloaan vuosikausiin, ettei kukaan puhu hänelle ja ettei hänestä ole kotialbumeissa tuoreita valokuviakaan, vaikka äiti yhä kattaakin hänelle lautasen entiselle paikalle ruokapöytään. Asia varmistuu, kun Henna löytää äidin kätköistä kymmenen vuoden takaisia lehtileikkeitä, jotka käsittelevät Hennan katoamista. Miten hän voi saada vanhempansa löytämään itsensä uudestaan? Ja miten on mahdollista, että naapurin pikkupoika kykenee näkemään hänet ja kertoo nähneensä samannäköisen, pienemmän Hennan myös Sinisten saarien maassa? Henna päättää lähteä hakemaan itseään takaisin oikeaan maailmaan. Minttu Vettenterän romaani vangitsee lukijan alusta alkaen kauniilla kielellään ja erikoisella tarinallaan.

 

Saku Nyström: Kari-vaari

Tervetulleella tavalla erilainen lastenkirja kertoo Kari-vaarista, joka saa tarpeekseen kehnosta kalaonnestaan. Tähän saakka nykymaailman hapatuksia karsastanut vaari muuttuu kertaheitolla ja vaihtaa ensi aluksi mökkinsä ”uskomattomaan digihärpättimeen”, jolla kalastaminen onnistuu vaivatta virtuaalisesti ympäri maailmaa. Onneksi eivät viisaat lastenlapset lähde mukaan vaarin intoiluun. Kirja on pirteä pakkaus tuttua perinnettä ja uusimman teknogian hurmaa, ja kumpikohan lopulta mahtaa olla parempi?

 

Riikka Platonova: Rihmat, langat ja kuteet omin hyppysin

Kirjassa tutustutaan perinpohjaisesti pellavan hyödyntämisen vaiheisiin kylvöstä ja korjuusta monivaiheiseen käsittelyyn ja kehruuseen. Onnistunut, havainnollinen värikuvitus ja selkeät nykykieliset ohjeet tuovat sinänsä pölyisen muinaiselta kalskahtavaan aiheeseen uutta eloa: kylväisikös sitä itsekin ensi suvena pienen pellavamaan, olisikos vanhasta rukista ehkä vielä oikeaan käyttöön? Niin kovin kauaa ei vielä ole siitä, kun rukit surisivat joka talossa, mutta nyt vanhat konstit ovat jo lähestulkoon vaipuneet unholaan. Näiden ohjeiden avulla varmasti pääsee alkuun pellavien kanssa – kun vaan jostain löytäisi loukun, lihdan, häkilän ja mitäs muuta tarvitaankaan…

 

 

Terttu Matilainen: Taivas siniharmaa & Ulla-Maija Mantere: Suomi 100

Terttu Matilainen on koonnut kirjaksi runojaan vuosilta 2008-2014. Runojen aiheet kumpuavat rakkaudesta luontoon, eri vuoden- ja vuorokaudenajoista ja säätiloista. Matkaa tehdään takkatulen äärestä marjametsään, Savon sydämestä Lapin tuntureille. Runoilijan tyttären ottamat onnistuneet, suuret värikuvat tuovat kirjaan elävyyttä ja vaihtelua. Ulla-Maija Manteretta taas on innostanut satavuotias Suomi, sen kauneus, luonto ja historia. Hiukan kalenterimaisesti kuukausittain etenevän kirjan lämminhenkisistä runoista löytyy niin äitienpäivän tunnelmaa, kylmän kesän harmittelua kuin huolta meriin päätyvästä muovista.

 

Pauli Liikala: Viidennen asteen yhteyksiä

Pauli Liikala on koonnut kirjaansa suomalaisten kertomuksia kohtaamisista ufojen ja humanoidien eli ”tähteläisten” kanssa. Lähes 40 henkilöä kertoo kokemuksiaan siitä, kuinka heille ulkoavaruuden asukkaiden toimesta on tehty erilaisia kokeita, kuinka he ovat saaneet energiahoitoja, kuulleet ennustuksia ja harrastaneet valokehomatkailua. Yksi saa humanoideilta korvaamatonta apua vuosikausien suolisto-oireisiin, toinen taas tietää etukäteen milloin suuret katastrofit tapahtuvat. Mielenkiintoista on lukea mm. kuinka läheiset ovat reagoineet humanoideja kohdanneiden kertomuksiin; jo pelkkä aihe kun herättää monenlaisia tunteita, ajatuksia ja epäilyjä.

 

Kalervo Tolppanen: Laituripilkintä

Mikä neuvoksi, kun heikoille jäille ei enää nykytalvina meinaa päästä pilkille? Ei hätää, pilkkiminen onnistuu myös laitureilta ja silloilta käsin! Kalervo Tolppasen tietopakettiin on koottu kaikki, mitä laituripilkkijän on syytä tietää. Eikä tarvitse tyytyä kalan narrailuun pelkästään kotilaiturilta käsin, sillä mahdollisuus on myös kisata laituripilkinnässä SM-tasolle saakka. Kirja sisältää lajin kilpasäännöt ja tietoa tarpeellisista välineistä; tosin laituripilkintä on mahdollista aloittaa myös peruspilkintävälineillä. Myös turvallisuusnäkökulma huomioidaan kirjassa. Ilmastonmuutoksen ja leutojen talvien myötä lajin suosion odotetaan kasvavan, joten teos on varmasti tarpeellinen.

Leave a Reply