Omakustannekokoelma karttuu kirjoittajien avuksi – osa 2

Rimma Alisa: 19 oppit    untia

Tässä kirjassa nuori tyttö käy läpi muistojaan ja kokemuksiaan lyhyen tähänastisen elämänsä taipaleelta. Lapsuudesta saakka hän joutui kohtaamaan syrjintää ja sekä henkistä että fyysistä kiusaamista ja teki myös itse lukuisia virheitä, kuten aloitti alkoholinkäytön hyvin nuorena. Vähitellen kuvaan tulivat mukaan niin paniikkikohtaukset, itsetuhoisuus kuin kouluarvosanojen romahtaminenkin. Kirjoittaja pääsi kuitenkin ylitse vaikeista vaiheistaan, ja on kirjoittanut nämä 19 oppituntia tavoittaakseen mahdollisimman monta samanlaisten asioiden parissa kamppailevaa nuorta. Kirjan keskeisenä viestinä on, ettei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, vaan on aina arvokasta olla oma itsensä, vaikkei se muita miellyttäisikään. ”Sen jälkeen, kun olen aloittanut tekemään asioita esimerkiksi koulukiusaamisen ennaltaehkäisemisen eteen sekä puhunut avoimesti kokemuksistani, niin minusta on hiljalleen tullut se henkilö, jota ala-asteikäinen minä olisi ihaillut”, kertoo kirjoittaja tärkeimmästä saavutuksestaan.

 


Arttu Lipsonen: Kahjo ja filosofi

Kahjo ja filosofi on pitkä vuoropuhelu, jonka osapuolina ovat innokas marjanpoimija Filosofi sekä kummallinen Kahjo, jonka Filosofi tapaa puolukkametsässä. Heidän repliikeistään koostuva kirja johdattaa lukijan pohtimaan yhteiskunnan kiemuroita ja tärkeiden kysymyksien äärelle. Mitä on rasismi? Mitä on Todellinen Vapaus? Mikä ylipäätään on varmaa? Metsässä vilahtelevat niin Buddha, Einstein kuin Donald Trump. Arttu Lipsasen nokkela ja sujuva kirjoitustyyli vie raskaitakin aiheita eteenpäin, ja kirjasta voi ammentaa ajattelemisen aihetta useammallekin päivälle.

Anja Jokinen: Viiltoja & Tuomo Oksanen: Toisia päiviä

Anja Jokisen runoissa ovat läsnä luonto, rakkaus ja elämän eri vaiheet vanhuuden näkökulmasta tarkasteluna. Muistellaan lapsuuden saunareissua ja nuoruuden lavatansseja, pohditaan mitä äitiys on, koetaan saattoväen tunnelmia, edetään kotipolulta sairaalan käytäville siihen vaiheeseen, kun ihmisestä on tullut hoidettava taakka: ”Vanhuus on kuin huonosti ohjattu elokuva, joka on pakko katsoa loppuun.”

Tuomo Oksasen runoista taas henkii tyytyväinen ja levollinen tunnelma. Ollaan maaseudun rauhassa, tai sinne ainakin punertuvat tomaatit, pihlajanmarjat ja lampaiden haju tuntuvat lukijan kuljettavan. Nämä hyvin lyhyet runot ovat kuin tuokioväläyksiä, joissa katsotaan hämähäkin juoksua tai pääskysten lentoa, avataan lääkekaappia ja pidetään metsämansikkamukia kädessä.

Arja Pesonen: Onko narsistilla (minulla) toivoa? Irti itsekkyydestä!

Tässä kirjassa etsitään vastauksia narsismiin liittyviin kysymyksiin Raamatun näkökulmasta ja pyritään etsimään keinoja, joilla niin narsisti kuin narsistin lähellä elävä ihminen voivat saada apua tilanteeseensa. Tekijä kertoo huomanneensa itse olevansa ankara narsismin suhteen, mutta löytävänsä heti selityksiä käytökselleen, jos itse huomaa narsistisuutta itsessään. Ongelman tunnistamisen, tiedostamisen ja myöntämisen kautta on mahdollista päästä eteenpäin ja löytää ratkaisukeinoja, joiden avulla vaikkapa työ tai avioliitto voi pelastua.

Pilvi Valtonen: Kiukun karkotus -leikki – Kiukun karkotuksen käsikirja kaikille kiukuttelusta kärsiville

Tätiä alkaa kiukuttaa, kun käsilaukun sisältö leviää lattialle. Mikä neuvoksi? Onneksi tuttu vesseli osaa neuvoa tädille Kiukun karkotus -leikin. Toiminnallinen loruleikki on suunniteltu kiukun eri muotojen taltuttamiseen. Kirjan piirretyt kuvat ja yksinkertaiset ohjeet on helppo lapsenkin ymmärtää, ja vaikka ei kiukuttaisikaan, käy ohjeiden mukaan suoritettu leikki pienestä jumppahetkestä.

Henri Aleneff: Samuel Tuurna ja piilopirttien aika

Jalmari Saulin kirjat mieleen tuova romaani vie isovihan aikoihin ja kertoo Suomeen palaavasta Samuelista, joka yrittää löytää venäläisten vangiksi joutuneen sisarensa ja joutuu sen myötä vielä suurempiinkin seikkailuihin. Kuvitteellisten henkilöiden ohella tapahtumien melskeissä tavataan myös oikeasti eläneitä ajan henkilöitä, kuten sissi Tapani Löfving. Etupäässä Topeliuksen kielellä näistä ajoista lukenutta paikoin hieman arveluttavat kirjan henkilöiden repliikit: esimerkiksi ilmaukset ”morjens”, ”miten hurisee” ja ”ihan älyttömästi” tuntuvat 1700-luvun ihmisten hihkaisemana jotenkin hassuilta. Muutoin Aleneff kyllä kuvaa ajan elämänmenoa kiitettävän uskottavasti.

Leave a Reply