Juha Hurme: Niemi. Teos 2017

Kirjassaan Juha Hurme kirjoittaa Suomen – ”Niemi” – historian. Aloitus on vähän tavallista kauempaa, alkuräjähdys, evoluutio, ihmislajin synty, Niemen asutus… jatkuen vuoteen 1809.

Vanhaa historiaa Hurme löytää paitsi arkeologiasta, myös suomen sanastosta ja muinaisrunoista. Hurme lukee juuri muinaisrunoja, eikä niiden pohjalta myöhemmin muotoiltua Kalevalaa – aivan oikein. Muinaisrunoista kirjoittajaa kiinnostaa ne, jotka kohdistuvat naiseen ja varsinkin ne, joissa kuuluu naisten ääni. Suomalaisia hengentuotteita esitellään erittäin laajasti ja nautittavasti. Samalla muistetaan romanien ja saamelaisten laulut.

Tekijä korostaa, että kaikki suomen kulttuurissa on lainattua. Toisaalta hän kehuu suomalaista kulttuuria omaperäiseksi – näin siis lainatuista aineksista voi saada omaperäisen tuloksen.

Juha Hurme ei kaihda sanomasta mitä ajattelee asioista. Hän esimerkiksi kiittää katolista kirkkoa vuolaasti sivistyksestä ja koululaitoksesta. Toisaalta hän syyttää samaista kirkkoa nais- ja seksuaalikielteisyydestä ja ajattelun kahlitsemisesta – juuri näin. Eikä luterilaisuus asiaa parantanut, päinvastoin.

Historiaa käsittelevän tekstin sisään on upotettu piikkejä kaikkien nykyisten huuhaa-uskovaisten harmiksi.

Teksti valuu vuolaana virtana, sanonta on tarkkaa ja omaperäistä.

Tekstinäyte:

Suurvallan hallitseminen oli epäilemättä tylsää hommaa, ja vuonna 1654 Kristinan mitta täyttyi ja hän luopui kruunusta. Ruotsin budjettikin oli mennyt kuralle ja valtio joutui ottamaan kalista lainaa. Kristina neuvotteli itselleen erittäin edullisen erosopimuksen, todellisen kultaisen kädenpuristuksen, pakkasi rinkkansa ja liftasi Roomaan, vaihtoi matkalla virallisesti uskonsa katolilaisuuteen ja fiilisteli Roomassa onnellisena ja kulttuurinnälkäisenä elämänsä loppuun asti. Ruotsissa oltiin monttu auki äimän käkinä henki kurkussa mälli väärässä kurkussa peruukki vinossa ja hjärtslaagin partaalla.

Tämä antaa kuvan Hurmeen tyylistä, mutta ei välttämättä ole aivan osuva kuva tapahtumista. Pääsääntöisesti Hurmeen teksti on kyllä luotettavampaa kuin tämä. Muutama vanhentunut jonkun sanan etymologia ei kokonaisuutta horjuta.

Hengästyttävää on, että Niemen historia kerrotaan nimenomaan kulttuurihistorian kautta.

Ei ihme, että Juha Hurmeen Niemeä on vaadittu oppikirjaksi kouluihin!

Mikko Airaksinen

Leave a Reply