Göran Hägg: Mussolini

Göran Hägg: Mussolini. Suom. Heikki Eskelinen. Otava 2010.

Göran Hägg (1947-2015) on aiemmin kirjoittanut historiasta, mm. paaveista ja lisäksi elämäkerran runoilija D’Annuziosta, joka oli Mussolinin kilpailija. Mussolinilla oli kilpailijoina kaksi runoilijaa, edellä mainittu ja Matteotti. Mutta ei Mussolini itsenkään ollut vailla kirjallisia kykyjä; tämä on mahdollista vain Italiassa! Mussolini raivasi molemmat runoilijat tieltään, jälkimmäisestä koitui hänelle jonkin verran harmia.

Mussolinin valtaannousu pohjautuu ensimmäisen maailmansodan jättämään pessimismiin, mutta myös mainitun D’Annunzion antamaan esimerkkiin. Kun Italian armeija oli täysin kyvytön toimimaan, runoilijan johtamat vapaaehtoiset ottivat aloitteen käsiinsä. Kirjoittaja korostaa, ettei Mussolini noussut valtaan laittomasti, eikä turvautunut vaalivilppiin. Hänen ei myöskään tarvinnut vainota oppositiota erityisen ankarasti. Hägg kuvaa Mussolinin sivistyneeksi, vaikkapa Hitleriin verrattuna, ja pitää hänen politiikkaansa pitkälti onnistuneena, myös talouden kehittämistä. Toisaalta hän alleviivaa Mussolinin rikoksia, kuten etiopialaisten pommittamista kaasulla. Vuoteen 1936 asti Mussolini saavutti kaikki tavoitteensa. Sitten alkoi alamäki, virheratkaisujen sarja. Tämän syitä on paljon pohdittu ja se selitetään pitkälti siten, että Mussolini menetti todellisuudentajunsa. Hägg perustelee ehkäpä uskottavammin: Hitler oli Mussolinin oppipoika, eikä Mussolini voinut katsoa vierestä, kuinka tämä saavutti häntä enemmän.

Virheratkaisut vain pahenivat: tuhoisat sodanjulistukset Natsi-saksan vihollisille, Hitlerin rotuoppien (joita Mussolini alun perin halveksi) ottaminen ohjelmaan myös Italiassa, ja lopulta kaiken Hitlerin vaatiman tahdoton hyväksyminen. Loppu, Mussolinin vallasta syökseminen ja Italian vapauttaminen kuvataan hieman epäortodoksisesti, tämä pitää lukijan varpaillaan.

Yhtenä kirjan konnista esitetään Franco. Häggin mukaan tämä otti vastaan apua, muttei antanut mitään vastinetta. Tässä Häggiltä unohtuu espanjalainen Sininen divisioona, joka taisteli saksan itärintamalla.

Hägg perustelee monia väittämiä italialaisten kulttuurilla ja kansanluonteella. Tapahtumain kulku ymmärretään italialaisuudesta käsin.

Kirjan suomennos on osin vaikeaselkoinen liian raskaiden lauserakenteiden takia.

Häggin mainio teos vilisee mitä kummallisimpia tyyppejä. Yksi näistä on marsalkka Badoglio, joka ensimmäisessä maailmansodassa onnistui tuhoamaan puolet Italian armeijasta. Toisessa maailmansodassa hän ei pystyisi tätä ylittämään …vai pystyikö sittenkin?

Mikko Airaksinen

Leave a Reply