Mannerheim

Martti Turtola (s. 1947) toimii sotahistorian dosenttina Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hänellä on takanaan niin pitkä ura, että hän uskaltautuu sanomaan suorat sanat Mannerheimista.
Hän siteeraa aluksi uskomattomia Mannerheim-aiheisia palvontarunoja. Mannerheimin elämäkerta alkaa hänen sukutaustansa selvittelyllä.  Mannerheim sai huonot lähtökohdat isän tuhottua suvun omaisuuden. Lisäksi hän pilasi omat mahdollisuutensa loputtomalla huonolla käytöksellä Haminan kadettikoulussa. Mannerheim siirtyi Venäjän palvelukseen. Hän oli täysin kuuro suomalaismielisyydelle ja palvoi Venäjän keisaria käsittämättömällä tavalla. Mannerheimin uraa haittasi täydellinen rahattomuus ja huono venäjänkielen taito – viimeksi mainittu tulee yllätyksenä.
Kuitenkin Mannerheim pääsi ylenemään Venäjän armeijassa ja osallistui Japanin sotaan, teki uskomattoman tiedustelumatkan Kaukoitään ja toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Puolassa. Mannerheim pakotti johtamansa sotilasyksiköt ankaraan kuriin (täysin uutta Venäjällä) ja ansaitsi sotilaiden luottamuksen huolenpidollaan ja kunnioituksen henkilökohtaisella rohkeudellaan. Mannerheimin ymmärrys tiedustelun merkityksestä ja joustavasta sodankäynnistä saa Turtolalta täyden tunnustuksen. Lukija ihmetteleekin, missä on kritiikki? Se liittyy kirjan päähenkilön jo varhain aloittamasta tietoiseen myytinrakentamiseen.
Koska Mannerheimia ei saa arvostella, ei esimerkiksi hänen lyhytaikainen vaimonsa Anastasia saa ymmärrystä – tätä toista näkökulmaa Turtola peräänkuuluttaa.
Vaikka Turtola varauksettomasti kehuu Mannerheimia silloin kun kehuun on aihetta, on kääntöpuoli hallitseva teoksen loppupuolta. Mannerheim ei ollut saanut yleisesikuntakoulutusta ja peitti tämän puutteen kehittämällä täysin toimimattoman johtamisjärjestelmän, jossa kaikki päätöksenteko keskittyi hänelle itselleen. Hän oli kyvytön neuvottelemaan, suosi suosikkeja ja vihasi vihamiehiä. Hän kahmi valtaa itselleen ymmärtämättä demokratiasta mitään. Hän syytti virheistään muita ja kertoo muistelmissaan kaiken itselleen parhain päin ja hyvin epäluotettavasti.
Tarina etenee osin ristiriitaisesti. Ymmärrän sen niin, että marsalkan huonot ominaisuudet eskaloituivat vanhemmiten. Turtola sanoo suorat sanat myös monesta muusta henkilöstä.
Lopussa Turtola lataa: Suomi selvisi sodista siitä huolimatta, että Mannerheim oli johdossa. (…) Suomea johti hermostunut, äärimmäisen epävarma ja sairas vanhus.

Mikko Airaksinen