Kaksitoista artikkelia

Monien mielestä esseet ovat erityisen tärkeä osa Veijo Meren (1928–2015) tuotannosta. Vuonna 1967 ilmestyneessä Kahdessatoista artikkelissa on erikoinen teksti etulehdellä. Siinä kustantamo toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 1968. Onko kirjaa jaettu lahjoiksi Otavan yhteistyökumppaneille?
Alle satasivuinen kirja sisältää 12 esseetä vuosilta 1961–1966. Aiheina huumori, kongressit, novellit, romaanin historia ja millaista on olla kirjailija pienessä maassa. Tai missä hyvänsä.
Täytyy sanoa, että nautin teksteistä, niiden ajankohtaisuus ei ole viidessäkymmenessä vuodessa hävinnyt mihinkään.
Yksi artikkeli käsittelee Gogolia, muut yksittäisiä kirjoja tai kirjailijoita, kuten vaikka Sohei Ookan romaania Tulia tasangolla tai Salaman Juhannustansseja. Artikkelit ovat nautittavan selkeitä ja tarkkanäköisiä. Eräässä tekstissä arvellaan, miten paljon englantilaisen meriministeriön virkamiehen Samuel Pepysin 1600-lukuisessa päiväkirjassa on romaania; sitä verrataan Daniel Defoen teokseen Ruttovuosi, joka on kokeellinen romaani. Fiktio, joka on olevinaan silminnäkijäkuvaus ja jota höystetään todellisilla tilastotiedoilla.
Käsitellyt teokset kuuluvat länsimaiden kirjallisuuteen. Sosialistinen realismi ei Merta innosta.
Veijo Meren määrittelyä huumorista:
Paha harhaluulo on käsitys, että tragedian epäonnistuminen olisi huumoria. Huumoria on sataprosenttisesti onnistunut murhenäytelmä. Kun ihminen on arka ja heikko ja huono juoksemaan ja siitä huolimatta häntä pahoinpidellään ja ajetaan takaa, se on huumoria (Chaplin).

 

Mikko Airaksinen