Ajan kohina

Osip Mandelstam: Ajankohina. Otava 1972, suom. Aarno Paromies ja Esa Adrian.
Ennen vanhaan kirjojen piti olla kovakantisia. 1970-luvulla oli kuitenkin todella hyviä pokkarisarjoja, esim. Delfiinikirjat (Otava), Kurkikirjat (Tammi) ja Kolibrikirjat (WSOY). Puhumattakaan Tammen legendaarisista Huutomerkki-kirjoista!
1980-luvulla tuli mm. WSOY:n Laatukirjat, paksuja pokkareita, erilaisia klassikoita. 1990-luvulla ilmestyi Loki-kirjojen pieniä valkoselkäisiä pokkareita. Nykyään pehmeäkantisia kirjoja julkaistaan valtavasti, jopa Keltaista kirjastoa.
Näitä vanhoja pehmeäkantisia on jonkun verran jäljellä myös kirjastoissa, yleensä koviin kansiin sidottuina. Tällainen sattui käteeni: otsikossa mainittu Mandelstam. Se on leiman mukaan edesmenneen Olarin sivukirjaston kokoelmaa (ruotsiksi Olarsby filialbibliotek; Olarin ruotsinkielinen nimi lyheni myöhemmin muotoon ”Olars”). Olarin kirjasto sijaitsi Kuitinmäessä.
Osip Mandelstam syntyi vuonna 1891 ja kuoli alle viisikymppisenä vankileirillä. Nyt käsillä olevassa kirjoituskokoelmassa vanhimmat tarinat sijoittuvat 1890-luvulle. Ne ovat pikkupojan muistelmia vanhasta ajasta hevoskyyteineen. Pietarissa vaikutuksen tekivät upeat rakennukset ja eri uskontokuntien kirkot. Mutta eniten pikkupoika rakasti paraateja ja sotilaallista loistoa, ja sitähän Pietarissa sai nähdäkseen. Pääsemme tapaamaan eksentrisiä sukulaisia ja naapureita. Ranskalaiset ja sveitsiläiset palvelutytöt tulevat tutuiksi. Juutalaisuus leimaa pojan maailmaa. Pian ajatukset siirtyvät politiikkaan, erilaisiin pamfletteihin ja liikehdintään. Loppupuolella tarinat muuttuvat absurdeiksi.
Pietarilaisilla on vahva suhde Suomeen. Mendelstamin mukaan Suomeen matkustettiin kuin jotakin pakoon, siellä yritettiin ajatella sitä, mitä ei Pietarissa voinut ajatella loppuun saakka.
Osip Mandelstam oli ennen kaikkea runoilija. Kuoltuaan hän säilyi ihmisten mielissä kädestä käteen levinneiden runojen myötä. Lopullinen kuuluisuus tuli hänen leskensä muistelmien kautta – tämä teos ”Ihmisen toivo”ilmestyi 1970 ja julkaistiin suomeksi vuonna 1972. Myös Mandelstamin runoja on suomennettu.
Varsin samanlaisia teemoja, Suomi mukaan lukien, on Joseph Brodskyn teoksissa, tämä oli myös Venäjällä vainottu juutalainen runoilija, lähempänä meidän aikaamme vain.

Mikko Airaksinen