Augustus

John Williams (1922–1994) kirjoitti neljä kirjaa, joista kolme viimeistä on suomennettu, Butcher’s Crossing, Stonerja Augustus. Kahta viimeistä pidetään mestariteoksina ja Augustus myös palkittiin. Williams kuitenkin unohtui pian kirjailijana vuosiksi, mutta on tullut 2000-luvulla uudestaan suosioon ja syystä. Kaikki suomennetut kirjat kertovat pohjimmiltaan samaa tarinaa, vaikka tapahtuvat eri aikoina ja eri ympäristöissä.
Augustus lähtee liikkeelle Caesarin murhasta. Tarina etenee kirjeinä, senaatin päätöksinä, päiväkirjamerkintöinä ja niin edelleen.
Tarina muistuttaa Robert Gravesin romaania Minä, Claudius. Erona on se, että ihmiset ovat todellisia persoonallisuuksia. He eivät toimi pahuuttaan, vaan olosuhteiden pakosta. Esimerkiksi jokaisen ihmisen kuolemaa ei niputeta tietyn henkilön käyttämän myrkyn tiliin.
Maailma ei ole runo
Teoksessa on mukana Rooman suuret runoilijat, Vergilius, Horatius, Ovidius ja Maecenas, jotka ovat Augustuksen ystäviä. Näistä Maecenas on vähiten tunnettu. Hän kirjoitti huonoja runoja, mutta tuki nuoria runoilijoita niin avokätisesti, että sana ”mesenaatti” on johdettu hänen nimestään.
Tarinan lopussa Augustus alkaa epäillä saavutuksiaan. 40 vuotta rauhaa ja vaurautta ei ole tehnyt roomalaista tyytyväisiä tai kunnollisia. Pohjoisten barbaarien uhka ei koskaan väisty. Augustus on yrittänyt ohjata kansan moraalia tiukoilla laeilla kuten runoilijat sanoilla, mutta maailma ei ole runo. Silti laeista oli hyötyä, vaikka niitä ei kukaan noudattanut, ei edes Augustus itse.
Williams osaa tehdä hahmoistaan uskottavia. Menestyminen ei edellytä oikeaa persoonallisuutta, vaan kykyä lukea tilannetta ja sopeutua. Jollakin tapaa he jäävät lukijan mieleen inhimillisempinä, kuin yksinkertaistukset, joilla heistä muuten on kerrottu.
Kirjan viimeinen kirjoitus on tehty lukuisia vuosia Augustuksen kuoleman jälkeen. Monta keisaria on mennyt ja Rooma on heistä selvinnyt. Nyt on taas uusi keisari nousemassa virkaansa ja Rooma laskee toivonsa häneen. Jälkimaailma tietää, ettei tämäkään hallitsija ollut niin nerokas kuin oli toivottu.

Mikko Airaksinen