Numero Zeron tapaus

Umberto Eco: NumeroZeron tapaus. Suom. Helinä Kangas. WSOY 2015.
Eletään vuotta 1992 Milanossa. Kirjan päähenkilö pääsee mukaan tuottamaan Huominen-nimistä lehteä. Samalla hän pääsee haamukirjoittamaan kirjaa lehden teosta. Lehden pitäisi ilmestyä kerran kuussa, joka kuun numero zerona (nollana). Lehden ajatus on keskittyä loanheittoon, kuitenkaan varsinaisesti koskaan valehtelematta: lukijat tekevät itse johtopäätökset lehden vihjailuista. Toimittajiksi palkataan joukko paranoideja luusereita. Yksi toimittajista on autisti, toinen kerää todisteita siitä, että Mussolinin kuolema olikin lavastettu jne.
Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että lehti koskaan ilmestyisi. Sen sijaan tulee saada aikaan näytenumero, joka on niin häiritsevä, että joku maksaa siitä, ettei lehti ilmesty. Sen jälkeen kirja lehdestä, joka vaiennettiin isolla rahalla, menee kaupaksi kuin häkä. Ja näin on lehden ainoa numero – jota painetaan ehkä viisi kappaletta – rahastettu mahdollisimman tarkkaan.
Seuraa paljon sarkastista puhetta lehtityön ideasta nykyaikana. Lopulta homma kariutuu siihen, että lehti osuu vahingossa johonkin, mikä onkin totta.
Numero Zeroa pidetään keveänä tapauksena Econ kirjaksi. Mutta sille joka pitää ecomaisesta sanojen ja tosiasioiden pyörittelystä, tämä on erinomaista luettavaa. Varmaan myös on, että joku ottaa kirjan Mussolini-teorian todesta, niin aina.
Numero Zeron tapaus jäi tekijänsä viimeiseksi kirjaksi.

Mikko Airaksinen