Ensimmäinen ja viimeisin – Prudhommesta Dylaniin on lyhyt matka


Aloitan tunnustamalla pahimman: en ole Bob Dylan -fani. En ole kuunnellut juurikaan hänen musiikkiaan enkä tunnistaisi sanoituksia. Tiedän hänet lähinnä maineelta, yhteiskunnallisena laulajana. Vuonna 2016 hän kuitenkin sai Nobelin.

Jos minulta olisi kysytty jokin aika sitten, kuka sai ensimmäisen Nobel-kirjallisuuspalkinnon, olisin ollut yhtä lailla pihalla. Nyt olen tutustunut asiaan: vuonna 1901 ensimmäisen sai Sully Prudhomme.

                                              Ack, vanan är en fiffig gumma
                                              Som lätt förnuftens säte tar
                                              Och kan det småningom förstumma,
                                              Fast hon så blida later har.

(Sully Prudhomme, Lyriska dikter i svensk tolkning af Teresia Eurén, 1901)

Perustelut runoilijan valinnalle (kun tarjolla olisi ollut myös Leo Tolstoi) yhdistävät hänen kykynsä kahdelta kaudelta:


Ranskan akatemian jäsen Gaston Paris kirjoitti Ruotsin akatemian julkaisemassa teoksessa:
Hans konst, såväl som hans känslostämning och hans tänkande, karakteriseras genom en blandning af precision och oro, djärfhet och tveksamhet, oändlig trängtan och exakt iakttagelseförmåga.

(M. Gaston Paris, Sully Prudhomme, en karakteristik, 1901)


1900-luvun alun ruotsin kieli ei oikein sujunut. En kyennyt lukemaan sen kummemmin runoja kuin karakteristiikkaakaan kuin pieniä pätkiä sieltä täältä. F-kirjaimet, pateettisuus ja vanhakantainen kirjailijan motiivien kuvaus eivät sulaneet aivoissani käsitettävään muotoon. Hienoa oli kuitenkin huomata, että Helmet.fi löysi monta teosta hakusanalla Prudhomme! Dylanilla löytyy kolmatta tuhatta osumaa, joista musiikkiäänitteitä yli tuhat.

Alkuaan romanttista, omakohtaista runoutta kirjoittanut kirjailija jatkoi sittemmin parnassolaisella linjalla ja päätyi yrittämään tieteen ja runouden yhdistämistä. Viimeiset teokset olivat filosofisia tutkielmia. (Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, toimittanut Aale Tynni, 1976, s. 46)

René-François-Armand Prudhomme, joka otti isänsä kutsumanimen Sully osaksi kirjailijanimeään, menetti isänsä varhain ja kasvoi setänsä kodissa. Huono terveys ja ammatinvaihdokset leimasivat elämää. Sodassa saatu vamma aiheutti alaruumiin halvautumisen. Sully Prudhomme ei koskaan avioitunut. Dreyfus-jutussa hän oli perusteetta syytetyn juutalaisen upseerin puolella.

Sully Prudhommea ei pidetä Ranskan suurimpiin kirjailijoihin kuuluvana. 

                                              Noin usein kätten rakkahitten
                                              kovalta tuntuu kosketus
                                              ja sydän murtuu, murtuu sitten,
                                              sen kukka kuolee, rakkaus

                                              (Särkynyt maljakko, osa runoa)

Anna Maria Tallgren kuvaa hänen runouttaan näin:

siroja, täsmällisiä, elegantteja runoja, parnassolaiseen henkeen huoliteltuja ja romattisesti väritettyjä. Nämä rakastettavat runot alleviivaavat kernaasti joitakin yleispäteviä totuuksia ja ovat maailmallisen viisaita.
Prudhommeen on myös musiikillinen yhteys:

Gabriel Fauré set three of his poems to music. Two of them, ’Au bord de l’eau’ (At the Water’s Edge), which was collected in Les Vaines tendresses, and ’Les Berceaux’ (The Cradles), which appeared in Stances et poèmes under the title ’Le Long du quai les grands vaisseaux,’ are considered masterpieces. ’Le Vase brisé’ was set to music by César Franck.
Henkilökohtaisesti olisin äänestänyt Tolstoita… Vuonna 1909 kirjallisuuden Nobel-palkinnon sai Selma Lagerlöf, mutta sen jälkeen seuraavaa naista saakin odotella monta vuotta. Intialainen voitti 1913 ja kului vielä kauemmin ennen kuin ei-länsimainen voittaja valittiin.



Sitten siihen viimeisimpään!
Nobel-komitea perustelee Bob Dylanin palkintoa näin:



Musiikillisia muodonmuutoksia tehnyt laulaja-lauluntekijä on tehnyt monta hittiä ja teksteillään protestoinut sotaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

How many roads must a man walk down
Before you call him a man?
Yes, ’n’ how many seas must a white dove sail
Before she sleeps in the sand?
Yes, ’n’ how many times must the cannonballs fly
Before they’re forever banned?
The answer, my friend, is blowin’ in the wind
The answer is blowin’ in the wind

(Bob Dylan, Blowin’ in the wind)

Siinä viimeisin eroaa edeltäjästään: Prudhomme teki myös ns. oikeita töitä ja osallistui sotaan rintamalla. Dylan on tehnyt elämäntyönsä muusikkona, näyttelijänä ja on myös kuvataiteilija.

Bob Dylan syntyi Robert Allen Zimmermaniksi ja siten molemmat ovat aikuisiällään valinneet taiteilijanimen. Dylan yritti nuorena radikaalina salata juutalaiset juuret ja keskiluokkaisen taustansa. Dylan on avioitunut kahdesti ja hänellä on viisi omaa ja yksi adoptoitu lapsi. 

Prudhommen kuvataan hämmästyneen palkintoaan, Dylan ei tullut paikalle pokkaamaan omaansa.

Enpä tiedä, viimeisinkään ei olisi ollut minun valintani – ja tästä pohdinnasta on kirjoitukseni syntynyt. Olisin äänestänyt Philip Rothia!