Kuinka Williamista tuli Shakespeare?

William Shakespearesta on kirjoitettu loputtomasti. Hänestä on säilynyt erilaisia asiakirjatietoja runsaasti ja lisää epäilemättä löytyy. Sen sijaan mitään, joka kertoisi hänen sisäisestä elämästään, hänen luovuutensa lähteestä, ei tunnu löytyvän. Shakespeare jätti jälkeensä vain näytelmät ja sonetit, ei esimerkiksi päiväkirjoja.
Stephen Greenblatt yrittää jäljittää Shakespearen ajattelua hänen näytelmiensä, näytelmien kehityksen ja ympäristön vaikutuksen mukaan. On selvää, etteivät Shakespearen näytelmät kuvaa hänen elämäänsä yksi yhteen, mutta epäsuoremmin heijastavat sitä kuitenkin. Esimerkiksi voidaan kysyä, oliko hänen avioliittonsa onnellinen? Sen vähän mukaan mitä tiedetään, ilmeisesti ei. Mutta myös voidaan sanoa, ettei hänen näytelmissään ole ainuttakaan todella onnellista avioparia. Rakastuminen on onnellista, mutta avioliitto ei.
Greenblatt hakee selitystä Shakespearen nerouteen hänen ympäristöstään, taustasta, ajan historiallisista tapahtumista ja seuraa hänen kirjoittamisensa kehittymistä näytelmä näytelmältä. Parasta näytelmissä on Shakespearen eläytymiskyky: hän kuvaa uskottavasti niin köyhää kuin kuningastakin, niin miestä kuin naista. Kiinnostavin hahmoista on tietysti Hamlet, joka huojuu koko näytelmän hulluuden ja selväjärkisyyden, päätöksenteon ja siitä luopumisen rajamailla.
Näytelmistä oli pakko tehdä sellaisia, että ne pääsisivät sensuurista läpi, mutta Shakespeare kirjoitti usein aivan riskirajoilla. Hallitsijan vaihtuessa piti päästä uuden kuninkaan ”pään sisään” ja kirjoittaa sellaista, minkä hän hyväksyisi ja mikä häntä kiinnostaisi.
Shakespearen erinomaiset elämäkerrat, kuten Peter Ackroyd: Shakespeare. The Biographytai Anthony Holden: William Shakespearetai Bill Bryson: Shakespeare yrittävät kumota näytelmäkirjailijaan liittyviä vääriä uskomuksia. Shakespeareen liittyvät anekdootit ovat yleensä myöhemmin syntyneitä, eivätkä siis luotettavia. Greenblatt keskittyy tähän vähemmän, sillä hänellä on autenttiset lähteet: näytelmät itse.
Mainio teos Shakespearen juhlavuotena luettavaksi!
Mikko Airaksinen.