Elämä elämältä

Kate Atkinson: Elämä elämältä. Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus.
Atkinsonin tarinan päähenkilö, Ursula, syntyy vuonna 1910 ja kuolee saman tien kuristumalla napanuoraan. Lääkäri ei ehdi paikalle ajoissa. Sitten tarina kerrotaan uudelleen versiona, jossa lääkäri ehtii paikalle ajoissa ja Ursula pelastuu ja voi aloittaa elämänsä.
 Tarinassa Ursula kuolee lukemattomia kertoja, mutta kertoja vain aloittaa uuden tarinan, jossa Ursula pelastuu.
Myös Mark Twainilla on novelli, jossa pohditaan pienenkin tapahtuman vaikutusta ihmisen koko elämään. Philip Rothilla on teos Käänteiselämää, jossa tarina aloitetaan yhä uudelleen eri kohdasta, mihin edellinen tarina päättyi ja tapahtumat kerrotaankin aivan uudesta lähtökohdasta. Rothilla kyse on kirjallisesta keinosta, Atkinsilla tapa kertoa tarinaa. Jotkut ajattelijat ovat sitä mieltä, että yksittäinen tapahtuma ei vaikutakaan mullistavasti, sillä se ei muuta isompia voimia, jotka ihmisen elämää ohjaavat. Tätä ehkä kuvaa Atkinsilla se, että Ursula joskus kokee saman kuoleman uudelleen, vaikka tarinan kulkua muutetaan. Vasta useamman muutoksen jälkeen hän selviää ja tarina voi jatkua.
Tarina kerrotaan vahvalla kuvauksella ja nasevalla dialogilla: lukijalle ei jätetä pohtimisen tilaa, siinä mielessä tarina muistuttaa viihdettä. Monet ovat kuitenkin arvostaneet tätä romaanina, mm. suomalaiset kirjabloggaajat (Blogistania) valitsivat Elämä elämältä -teoksen vuoden 2014 parhaaksi käännöskirjaksi. Ehkäpä toistuvista tarinoista muodostuu itseään suurempi kuvio, jotain oleellista elämästä kertova romaani, osuvasti kuvattu ajankuva.

Mikko Airaksinen