Toisaalta, kaikkea voi sattua

Toisaalta, kaikkea voi sattua. Venäläisiä novelleja. WSOY 2015, suom. Martti Anhava ja Vappu Orlov. 
Helsingin kirjamessujen 2015 teemana oli Venäjän kirjallisuus. Sen imussa WSOY julkaisi tämän 15 novellistin kokoelman. Jokaiselta on yksi tai useampi novelli. Kirjassa on esipuhe ja hauska essee venäläisen kertomuksen luonteesta.
Venäläinen kertomus ja eurooppalainen novelli kuuluvat eri kirjallisuudenlajeihin.
Novelli on tarina siitä, mitä on tapahtunut.
Kertomus on tarina siitä, mitä olisi voinut tapahtua, mitä yleensä tapahtuu mutta nyt ei tapahtunutkaan, ja ennen kaikkea, mitä tämän tapahtumattomuuden johdosta on tullut mieleen.
Novelli jättää tunteen, että tapahtunut on kerta kaikkiaan korjaamattomissa.
Kertomus saa meidät tyytymään siihen mitä tapahtuu aina ja tulee myös tapahtumaan vastakin.
(Valeria Pustovaja)
Muutamasakin novellissa yritetään ymmärtää Dostojevskin ajatusta siitä, että kauneus pelastaa maailman. Tarinassa Kaukasialainen vankikäydään sotaa Kaukasuksella 1990-luvulla. Sota kuvataan arkisena, sodankäynti lahjonnan häpäisemänä jobbauksena. Kalliosolaan piiritetyt autot eivät saa apua, sillä everstillä on kiireempää myydä aseita viholliselle elintarvikkeita vastaan ja apua hakevat miehet joutuvat puutarhatöihin. Pari kuolemaa kuvataan ohimennen ja saldoksi jää vuoriston uskomaton kauneus. (Vladimir Makanin).
Tarinoissa ajatus tai tunne tuntuu olevan tärkeämpää kuin tapahtuminen. Kirjoittajat rakastavat henkilöitään
Sisarukset olivat pitkiä ja luisevia ja pisamaisia, kuin heidän päälleen olisi ripoteltu tuoreita sahajauhoja; pohjoisen lyhyen kesän aikana kumpikin päivettyi tulipunaiseksi, nahka lähti heistä kuin uusista perunoista, ja talvella sisarusten litteät posket helottivat niin komeaa ja iloista punaa, että se olisi halunnut ripustaa joulukuusen koristeeksi. (Olga Slavnikova).
Eräässä tarinassa rikas mies ottaa itselleen nuoren rakastajattaren. Mies antaa rakastajattarelleen sormuksen, kaulakorun, auton, uudet hampaat ja isommat rinnat. Nainen kuitenkin jättää hänet, eikä edes palauta sormusta, kaulakorua tai autoa. Puhumattakaan hampaista tai rinnoista! 
Kokoelman lopussa on vielä Mihail Ṧiskinin Elias Canetti – henkinen essee kielestä.
Mikko Airaksinen