Rahan ruhtinaat

Huh huh, muuta en voi sanoa luettuani Rahan ruhtinaat. Hiukset nousevat päässä ja kylmänhiki kihoaa otsalle. Nyt ei ole kyseessä jännitysromaani vaan ihan oikea tietokirja. Ja parhaimmillaan tietokirja voi olla juuri tällainen: jännittävä ja vetävä ja samalla täyttä asiaa.
Hollantilainen toimittaja ja antropologi Joris Luyendijk on haastatellut useita Lontoon Cityn pankkien työntekijöitä ja kirjoittanut haastatteluista kirjan, josta on tullut maailmanlaajuinen menestys. Haastattelut on tehty anonyymisti, jotta ihmiset ovat uskaltaneet puhua avoimesti. Haastatteluista paljastuu pankkimaailman raadollisuus sekä sen heikkoudet ja hauraus.
Joris Luyendijk etsii vuoden 2008 finanssikriisin syitä. Tietenkin hän pyrkii myös vastaamaan kysymykseen, voisiko hallitsematon kriisi saada alkunsa uudestaan. Ovatko toimenpiteet olleet riittävät estämään uuden kriisin?
Kirjan hyviä puolia on, että kirjoittaja ei ole mikään pankki- ja rahamaailman asiantuntija. Hän on ulkopuolinen, joka tutustuu uuteen ja outoon elämänmuotoon. Siksi hän kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi.  
Tällainen kirja on mielestäni tärkeä, koskapa harva meistä tuntee pankkien maailmaa ja kuitenkin olemme kaikki siitä riippuvaisia. Pankkien päätökset muodostavat arkisen taloutemme perustan. Huolestuttavalta tuntuikin, että pankkien toiminnasta on tullut niin monimutkaista, että kenelläkään ei näyttänyt enää olevan kokonaiskuvaa. Pankkien työntekijät keskittyvät kukin omaan kapeaan erityisalaansa.
Mikä pankkimaailmaa pyörittää? Arvaan, että useimmat ajattelevat vastauksen olevan ahneus. Näin onkin osittain. Ahneutta riittää rahan kyllästämässä pankkimaailmassa, jossa vain voitto merkitsee jotakin. Kirjaa lukiessa alkaa ymmärtää, mitä tarkoittaa sanonta myydä sielunsa rahasta. Cityssä työskentelevät saattavat ansaita valtavasti rahaa, mutta saadakseen huikeat palkkionsa heidän on ensin myytävä itsensä pankille. Silti ahneus yksin ei selitä kaikkea, vaan pankkien työntekijöitä motivoi myös status ja pätemisentarve. Alaan kuuluu kilpailuhenkisyys. Ja aivan loppujen lopuksi vaikuttaa siltä, että kaiken takana on sittenkin pelko.  

mm