Keltaiset esseet

Keltaiset esseet:Keltainen kirjasto tutkijoiden silmin. Toimittaneet Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist & Päivi Koivisto. Tammi 2016.
Joukko tutkijoita saa käsiinsä keltaisessa kirjastossa julkaistuja teoksia. He lukevat tarkkaan ja joukko klassikoita taipuu heidän käsissään yllättäviin asentoihin.
Teoksen alussa avataan maailmankirjallisuudenkäsitettä, tämän jälkeen analysoidaan useita Keltaisessa kirjastossa ilmestyneitä teoksia.
Itse nautin kirjallisuusesseiden lukemisesta. Minulla oli onni harrastukseni alkupuolella lukea samasta kirjasta kaksi keskenään ristiriitaista analyysiä, jotka molemmat olivat hyviä. Tämän jälkeen opin arvostamaan analyyseja, mutta opin myös etteivät ne (tietenkään) ole erehtymättömiä. On tärkeää lukea myös itse kirjoja, eikä pelkkiä analyysejä niistä. Kun lukee analyysin kirjasta, jonka on lukenut, käy ikään kuin vuoropuhelua oman lukukokemuksen ja toisen lukukokemuksen välillä. Kun lukee analyysin kirjasta, jota ei ole lukenut, saa mielikuvan siitä millainen kirja on: tästä on hyötyä kirjastonhoitajan ammatissa.
Raikkaita analyysejä lukiessa ymmärtää hyvin miksi John Steinbeck ja Toni Morrison saivat aikanaan Nobelit.
Analysoitavia kirjoja ja kirjailijoita on monta. Jotkut analyysit vaikuttavat erittäin hyviltä. Lukija oppii, miten Alice Munron tarinoissa todellinen elämäkerrallisuus sekoittuu fiktioon ja miten fiktioon sekoittuu fakta. Jennifer Eganin kirja Aikasuuri hämäys ruoditaan tarkkaan, merkillisine aikatasoineen, vaihtuvine kerrontatyyleineen, vaihtuvine päähenkilöineen.
Kirjan lopussa on vielä valaiseva essee kääntämisestä. Kaiken kaikkiaan nautittavaa lukemista.

Mikko Airaksinen