Suomalaiset fasistit

Eurooppaan muodostui 1920- ja 30-luvuilla fasistisesti johdettuja valtioita. Saksa, Italia ja Espanja toimivat esimerkkeinä. Mutta oliko fasismia myös Suomessa? Suomen fasismi oli vähäistä, lähinnä vastareaktiota kansalaissodalle, vaaratonta rehentelyä, muutama surkuhupaisa vallankaappausyritys. Näin tavataan ajatella.
Kirjoittajat haluavat antaa toisen kuvan: fasismi oli vahva, organisoitu ja vaarallinen liike. Ruma sana, fasismi, sanotaan niin kuin se on. Nyt ei sievistellä!
Lukija uitetaan kirjan kuhunkin lukuun elokuvamaisella väläyksellä tapahtumista. On tietysti mielipidekysymys, pitääkö tällaisesta havainnollistamisesta.
Kirjassa ei ole varsinaisia uusia paljastuksia, mutta synteesi on uusi ja kauhistava. Kirjassa kerrotaan, kuinka lapualaiset pyysivät silloista pääministeri Kyösti Kalliota diktaattoriksi. Kallio kieltäytyi ja joutui Wikipedian mukaan näiden piirien epäsuosioon. Kirjan mukaan hän ei suinkaan ”joutunut epäsuosioon”, vaan hänet yritettiin murhata!
Toinen asia, joka koetaan vähättelyksi, on kyyditykset. Näissä ”poikamaisissa tempauksissa” valtion vihollisiksi koettuja vietiin itärajan suuntaan ja peloteltiin ja pahoinpideltiin. Nämä tapaukset herättivät uhreissa aitoa kauhua, eikä niitä voi vähätellä siksi, että uhreista ”kuoli vain muutama”.  Kirjassa ei mainita kuitenkaan sitä, että aina kuin tapahtui ylilyönti, kyyditettiin presidentti tai kyyditettävä murhattiin, muuten niin ymmärtäväinen porvarilehdistö tuomitsi teon jyrkästi.
Kirjan päähuomio on se, että fasismin kantavana voimana oli ensimmäisen maailmansodan veteraanit. He olivat tehneet parhaansa ja saaneet palkaksi maailman, jossa kommunistit kekkaloivat avoimesti, parlamentissa riideltiin pikkuasioista ja puolue-erimielisyydet estivät minkään asian etenemisen. Suomessa nämä veteraanit olivat enimmäkseen kansalaissodan veteraaneja, joiden järjestö, Vapaussodan Rintamamiesveteraanien liitto, oli Suojeluskunnan ohella aatteen kantava voima. Juuri järjestäytyminen ja toisaalta varakkaiden ja kirkollisten yhteiskuntapiirien hiljainen moraalinen ja taloudellinen tuki tekivät liikehdinnästä erityisen vaarallista. Lopuksi fasistit olivat valmiita maanpetokseen Suomen irtauduttua jatkosodasta.
Voisiko sama toistua nyt? Emme ole enää samassa historiallisessa tilanteessa, mutta historia nimenomaan toistaa itseään, ei kopioi. Ilmassa on merkkejä samoista asioista jotka edelsivät fasismin nousua. On siis syytä olla varuillaan!

Mikko Airaksinen