Tyttölapsia

Ljudmila Ulitskaja:Tyttölapsia. Siltala 2015, suom. Arja Pikkupeura.
Ljudmila Ulitskajan (s. 1943) teos sisältää kaksi tarinakokoelmaa: Tyttöjä ja Lapsuus -49
Tarinoissa kerrotaan lapsen ja vähän aikuisenkin maailmasta lapsen logiikallaTytöt ihailevat kaikkea kiiltävää (kimaltsuja – suomennos on monin paikoin oivaltava), hienoa, ulkomaista. Lapset ovat kotoisin eriluokkaisista perheistä. Yhden perheellä on mykistävän upea kaksio.
Pikkupioneerit vievät kunnianosoituksen kädettömänä syntyneelle naiselle, joka on jaloillaan tehnyt lahjan toveri Stalinille. Nainen järkyttää lapset kertomalla lahjoituksen motiivin avoimesti. Luokkaan tulee uusi opettajatar ja yksi tytöistä päättää ”isona minullakin on tuollaiset saappaat ja jakku”.  Toinen tyttö rakastuu samaan opettajattareen ja on valmis uhraamaan mitä tahansa voidakseen antaa tälle kukkakimpun syntymäpäivänä – odottamattomin seurauksin. Ei-identtisistä kaksoistytöistä toinen kiusaa lakkaamatta toista. Mutta tyttöjen varttuessa näyttäkin siltä, että kiusattu on saamassa valtin, joka nostaa hänet niskan päälle.
Ainainen puute, mitättömien asioiden varastaminen, asunnon hankkiminen keinoja kaihtamatta, sisaruuskateus, tyttöjen keskeinen arvojärjestys, kaikki leimaa kerrontaa. Eletään varsin venäläisessä ympäristössä.
Dovlatovin Matkalaukun luettuani olin taas kotonani tässä perivenäläisessä maailmassa, tapahtumat vain sattuvat muutamaa vuosikymmentä varhemmalle ajalle.
Ulitskajan teksti on nautinnollista luettavaa ja suomennos varsin onnistunut.

Mikko Airaksinen