Äitini tarina

Yasushi Inoue: Äitinitarina. Englanninnoksesta suomentanut Jarkko Laine. Otava 1986.
Vanhoissa kirjoissa vanhat ihmiset tulevat höperöiksi. Eräässä kanadalaisessa romaanissa on vanha nainen, joka lähtee kotoaan harhailemaan, tietämättä minne on menossa. Kun hänen miehensä löytää hänet ja taluttaa kotiin, nainen tarttuu porraskaiteeseen ja alkaa joka kerta huutaa: ”Kristityt ihmiset, tulkaa auttamaan”. Nykyään tiedämme, että ”höperöt” ovat dementoituneita ja Alzheimer voidaan diagnosoida. Äitini tarina ilmestyi alun perin vuonna 1975, jolloin näistä asioista ei vielä yleisesti tiedetty. Vanhat vain tulivat höperöiksi.
Päähenkilön iäkäs isä kuolee. Pian tämän jälkeen äiti alkaa muuttua oudoksi. Hän palaa yhä uudelleen samoihin asioihin. Hän hämmentää lapsiaan ja lastenlapsiaan puhumalla rakastavasti nuorena kuolleesta tuttavasta. Tämä herättää levottomuutta: onko äidillä ollut suhde, joka on hänelle tärkeämpi kuin vuosikymmenten avioliitto isän kanssa.? Lopulta jälkikasvulle selviää, että äiti on ajatuksissaan kymmenvuotias. Kyse on pikkutytön ihailusta, eikä suhteesta. Välillä hän muistaa avioliitostaan sen, että jouti kiillottamaan miehensä sotilassaappaat. Miksi vuosikymmenten aviolitosta jää mieleen vain negatiivista? Oudosti käyttäytyvä ihminen herättää huolta myös sillä, että hän käyttäytyy vasten japanilaisia köytösnormeja.
Dementoituvan naisen lapset ottavat yksi toisensa jälkeen äidin hoidettavakseen. Hoitaja uupuu, eivätkä muut ymmärrä toisen taakkaa. Äiti käyttäytyy epäloogiseksi. Hänet viedään kuukausiksi maaseutupaikkakunnalle, jossa hän ei viihdy. Lopulta hän on niin väkisin lähdössä takaisin kotiin, että tähän suostutaan. Kotona hän kuulee saman maalaispaikkakunnan mainittavan ja puuskahtaa: ”Kuinka ihanaa olisikaan kerrankin päästä käymään tuolla!” Väitettä, että hän eilen viimeksi oli siellä, eikä pitänyt paikasta, äiti ei ota kuuleviin korviinsa.
Jälkikasvulle olisi paljon helpompi ymmärtää tilannetta, jos dementia ja Alzheimer olisivat tuttuja asioita.
Yasushi Inouelta on suomennettu pari muuta tarinaa, joista yksi on Metsästyskivääri. Tämän kirjan edesmennyt musiikkiarvostelija Seppo Heikinheimo nimesi mielitarinakseen.
Kirjassa käännösvirhe, jonka olen nähnyt monta kertaa eri kirjoissa. Englanninkielen sana ”Caucasian” ei tarkoita kaukasialainen, vaan on valkoihoista tarkoittava kiertoilmaisu. Se perustuu ammoin sitten unohdettuun rotuteoriaan, mutta on jäänyt käyttöön tässä yhteydessä.

Mikko Airaksinen