Taivaalta tippuvat asiat

En millään muista, miksi tilasin itselleni tämän kirjan. Ehkä ajatus tippui päähäni taivaasta? Tai ehkä syynä oli se, että kirja oli vuonna 2015 Finlandia-palkintoehdokkaana? Mutta ei se yksin ole syy, enhän tilannut kaikkia ehdokkaita.
Tarinassa on pikkutyttö, Saara, jonka äiti kuolee poikkeuksellisella tavalla: taivaasta tippuu jäälohkare hänen päähänsä. Kirjan myötä Saara yrittää käsitellä suruaan ja ymmärtää tapahtunutta.
Saaralla on täti, joka voittaa Lotossa jättipotin ja ostaa kartanon, Storgårdin. Kartanosta tulee pian Förstorgård, sillä mihin yksinäinen ihminen tarvitsee viittätoista kalustamatonta makuuhuonetta? Mutta mitä sitten tapahtuu, kun täti saa uuden jättipotin? Onko se mahdollista, sallittua? Onneksi Suomessa ei saa kertoa voitosta, siis ei ole tapana kertoa.
Salama iskee mieheen, mutta tämä jää henkiin. Mutta mitä siten kun sama iskee kolme kertaa uudestaan?
Voiko erikoisen sattuman uhri ymmärtää tilannettaan, eikö hänen ole pakko tuntea itsensä erityiseksi, valituksi?
Kirja lähestyy maagista realismia. Siinä ei tapahdu mitään todella mahdotonta, mutta sen sijaan erittäin epätodennäköisiä asioita kyllä.
Kaikkein eniten pidin kirjan alun pohdiskelevasta Saarasta.
Aikuiset aina kyselevät, mitä lapset miettivät. Mutta luulen että he huolestuisivat, jos lapset kertoisivat.
Taivaalta tippuvat asiat on Selja Ahavan (s. 1974) on tekijänsä toinen romaani. Tuskin maltan odottaa kolmatta, niin omaperäinen tämä käsillä oleva on.

Mikko Airaksinen