Joel Cornah: The sea-stone sword

Lancashireläisen Joel Cornahin esikoisteosseastonep on hämmentävästi erittäin perinteinen fantasiakirja ja samaan aikaan jotain minkälaista en ole koskaan aikaisemmin lukenut.

Kirja on kantta ja kuvausta myöten hyvin tavanomaisen fantasian tuntuinen ja en aikonut lukea sitä, mutta jotenkin en ihan saanut kiinni siitä miten olisin luetteloinut sen ja koska siinä ei ollut varauksia päätin lukea vähän alkua. No siinähän sitten kävikin vanhanaikaisesti ja päädyin lukemaan sen kokonaan, koska en yhtään pystynyt arvaamaan miten juonenkäänteet kulkisivat teoksessa ja en vaan voinut jättää sitä kesken.

Kirjan tapahtumat sijouttuvat myytinomaiseen pseudokeskiaikaiseen ihmisten maailmaa, jota hallitsevat vallanhimoiset ja ahnaat sotapäälliköt ja merirosvokapteenit. Jossain kauempana on lentävien maagisten liskojen valtakunta, mahtavien pengien keisarikunta (ilmeisesti jonkinlainen pingviini-ihmishybridi) ja jalojen aavikkoliskojen maa. Aavistelen että jatko-osissa näihin tutustutaan paremmin, nyt niistä kerrotaan vain ohimennen sen verran kuin juonenkulkuun liittyy.

Kirjassa tapahtumat kuvataan varhaisteinin pojan näkökulmasta. Hän halajaa naivisti sankariksi, mutta on enemmänkin antisankarin ainesta, eräänlainen Kullervo. Luulisin että kirjailija on hyvin tietoinen suomalaisesta mytologiasta päätellen siitä, että kirjassa on merenkuninkaan tytär, jonka yksi nimistä on Sininen ja merihirviö nimeltä Lohikaarme.

Toisaalta kirjan päähenkilön voisi lukea myös lapsisotilaana, jonka aikuiset manipuloivat ja aivopesevät julmaksi taistelijaksi, joka ei tunne armoa tai pelkoa. Kirjassa esiintyy asia jota kutsutaan Saagaraksi, joka samaanaikaan kuvataan sekä huumeen että uskonnollisen hurmoksen kaltaisena.

Yksi asia mihin monet lukijat tuntuvat kiinnittävän huomiota on se, että henkilöiden sukupuolta ei pysty arvaamaan heidän sosiaalisen asemansa perusteella. Julmin, pelätyin ja voitokkain merirosvokapteeni onkin nainen ja hänet kukistanut sankari on myöskin nainen. Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuminen ei ole kiinni henkilön sukupuolesta. Myös seksuaalinen suuntautuminen tuntuu olevan hyvinkin liukuva ehkäpä panseksuaalinen. Päähenkilön suhteen parhaaseen ystäänsä voi lukea bromancen-tyylisesti mutta myös miesten välisenä rakkautena (no poikien oikeasti). Seksuaalisuuus, sukupuoli tai seksi ei kuitenkaan ole mitenkään teemallisesti läsnä vaan ne sivulauseen omaisesti ovat olemassa, mutta eivät ole varsinaisesti osa juonta tai eivät ainakaan merkittävästi vaikuta siihen.

Kirja tuntui hetkittäin jopa hiukan liian synkältä minulle, mutta suosittelisin sitä kenelle tahansa joka haluaa lukea toiminnantäytteistä seikkailua á la Conan Barbaari (sanoisin Thieves world ehkä ennemmin mutta en tiedä kuinka moni tuntee sen sarjan ja onko omatkaan muistikuvat siitä oikeita) tai sitten sellaiselle joka kaipaa jotain yllätävää ja erillaista fantasiaansa. Eli hyvin monenlaiselle lukijalle sopiva kirja. En sanoisi että kirja sopii kovin nuorelle lukijalle, vaikka kirjailija kertookin että tämä on muodostunut tarinoista mitä hän on kertonut nuoremmille sisaruksilleen.

Leave a Reply