Asterix ja Caesarin papyrus

Asterix ja Caesarinpapyrus. Teksti: Jean-Yves Ferri, piirrokset Didier Conrad. Egmont 2015, suom. Outi Walli.
Asterix-sarjakuva alkoi ilmestyä Ranskassa vuona 1959, René Goscinnyn käsikirjoittamana ja Albert Uderzon piirtämänä. Suomeen sarja tuli kymmenen vuotta myöhemmin. Käsikirjoittaja Goscinnyn kuoltua 1977 Uderzo jatkoi omin päin eri avustajien kanssa. Nykyään Ferri ja Conrad ovat vakiintuneet tekijöiksi. Nimet Goscinny ja Uderzo esiintyvät silti albumien kannessa ja etusivulla, sillä Uderzo perusti kustantamon, jonka nimenä toimii alkuperäisten tekijöiden nimet.
Uudet Asterix-albumit ovat heikompia kuin alkuperäiset (alkuperäisen parivaljakon tekemät). Tarinankerronnan eleganssia yritetään korvata uittamalla tarinaan yhä uusia henkilöitä (esimerkiksi tarinassa Asterix ja Latraviata Asterixin ja Obelixin vanhemmat). Juonen puuttumista peitellään loputtomalla riitelyllä ja kohelluksella.
Asterixin tavaramerkki on jatkuvat viittaukset (klassiseen) kulttuuriin, ja hienostunut pilkka nykyajasta. Obelix: Merkillisiä kaksikerroksisia härkävankkureita. Fritax: Ne hoitavat julkista liikennettä täällä. Niissä on ylähuone ja alahuone. (Asterix Britanniassa).
Caesarin papyruslähtee liikkeelle siitä, kun Caesar saa valmiiksi tunnetun teoksensa Gallian sota. Tämä hyvin mukaansatempaava kirja on oikeasti olemassa ja lukemisen arvoinen. Sarjakuvassa tekijä jättää kuitenkin kirjasta pois jakson, joka on hänen kannaltaan nolo. (Saatte arvata, mitä se muka olisi käsitellyt). Kuitenkin Polemix-niminen henkilö (jonka esikuva on tietomurtaja Julian Assagne) saa sen käsiinsä ja yrittää toimittaa sen julkisuuteen voittamattomien Gallialaisten avulla.
Tarina sisältää suuren määrän sanaleikkejä, jotka liittyvät viestintään (kuten Wifix-niminen henkilö). Kaikki vitsit eivät ole yhtä onnistuneita. Esimerkiksi kopioita tekevää kirjuria ei vastaa nykyaikana haamukirjoittaja, vaan painokone.
Lisähuvia saadaan kelttiläisestä puuhoroskoopista, johon osa kyläläisistä uskoo. Tämä on kuitenkin täysin sepitteellinen juttu ilman mitään todellista antiikinaikaista esikuvaa.
Sen sijaan paremmin oikeaan osuu jännite kreikkalais-roomalaisen kirjallisen kulttuurin ja gallialaisen suullisen perinnön välillä.
Uudempien Asterix-albumien joukossa Caesarin papyrus on kuitenkin paremmasta päästä.

Mikko Airaksinen