Joulukuun kymmenes

George Saunders:Joulukuun kymmenes. Siltala 2015. Suom. Markku Päkkilä.
Saunders (s. 1958) on kirjoittanut 7 kaunokirjallista teosta, joista Joulukuun kymmenes on kuudes. Kyseessä on hieno, armoton novellikokoelma.
Finlandia-palkittu Jussi Valtonen kuvaa kirjaa:
”George Saunders on kirjoittajana aivan omassa sarjassaan. Saunders esittää kiusallisen tarkkoja, piinallisen hyviä kysymyksiä siitä, keitä me olemme ja miten me toisiamme kohtelemme. Ja hän tekee sen nautinnollisen älykkäästi, hauskasti ja kielellisen ylivertaisesti.”
Kustantajan mukaan:
”(Saunders) on julma ja brutaali moralisti, jonka polttoaine on eksistentiaalinen pahoinvointi.”
Novellit ovat tyylillisesti erilaisia. Ensimmäisessä kertomuksessa henkilöt jahkailevat, tekisikö näin tai noin ja lukijalle kerrotaan seuraukset kaikista vaihtoehdoista. Yhdessä novellissa päähenkilö on vanki, johon testataan psyykelääkkeitä: hän onnistuu pakenemaan (tämä ei ole juonipaljastus, se kerrotaan novellin nimessä) odottamattomalla tavalla.
Paimenkirjeessäopetetaan alaisille positiivista ajattelua kaikkien tuntemin yököttävin sanakääntein. Lukija ei edes halua tietää, mitä likaista työtä valmennettavat tekevät.
Simplica-päiväkirjat– nimisessä tarinassa aivan tavallinen ihminen kertoo elämästään. Tämä muistuttaa tyyliltään 1800-luvulla kirjoitettua Ei-kenenkään päiväkirjaa. Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa käy ilmi mm. hyvä käyttö maahan tuleville pakolaisille: ripustetaan puutarhakoristeiksi!
Eräässä tarinassa päähenkilö joutuu nielemään Ritarin Elämää® -pillerin. Hän alkaa puhua ja käyttäytyä kuin ritari ja tulee ritarillisuudessaan tehneeksi jotain, joka on kyllä oikein, mutta hänen etunsa vastaista. Hän kulkee kohti kotiaan:
Ylen murheisna miesnä matkaa taitoin, konsa olin niin surkeasti tolkkuni hukannut ja niin muodoin koko kotiväkeni ahdinkoon tuominnut, sillä kurjuus mi jo vanhastaan Kunniaamme kovin koetteli nyt viel´ monin verran pahemmaksi äityisi.
Mitä kielellistä iloittelua! Erässä tarinassa sodasta palannut mies näkee kaupassa kummallisen laitteen ja kysyy mikä se on. ”Oleellisempaa on kysyä, mitä sillä tehdään”. No mitä sillä sitten tehdään? ”Jos tarkoitatte kuuluuko se tiedontallennuksen vai informaatiohierarkian piiriin, niin vastaus on: kyllä ja ei”. Tervetuloa nykyaikaan!
Valtosen mainitsema kielellinen ylivertaisuus on läsnä; suomentaja on mielestäni onnistunut, paras lukemani kirja vähään aikaan!

Mikko Airaksinen