Seitsemännen portaan enkeli

Frank McCourt: Seitsemännen portaanenkeli. Otava 1997, suom. Juhani Lindholm
Tästä kirjasta kohuttiin sen ilmestyessä. Minä luin sen kuitenkin vasta nyt, sillä lukupiiri halusi sen ohjelmaansa. Teos on ”omaelämäkerrallinen kertomus köyhän, juopon irlantilaisisän pojasta joka selviytyi”.
Perhe muutti pula-ajan Brooklynistä Irlantiin. Irlantilainen katolinen lapsuus oli kurjaakin kurjempi, mutta Frank selviytyi ja palasi Amerikkaan.
Mitä jäi mieleen Irlannista?
Ennen kaikkea siellä oli märkää. Suunnattomat sadepaljoudet kerääntyivät Atlantin aavoille ja ajelehtivat hitaasti Shannonjokea ylös asettuakseen ikuisiksi ajoiksi Limerickin ylle. Sade piti kaupungin märkänä koko vuoden. …Sen seurauksena kaikkialla akikui itsepintainen yskiminen, syvä kröhiminen, astmaattinen vinkuna tai tuberkulooottinen köhinä. Se teki nenistä suihkulähteitä ja keuhkoista bakteereja kuhisevia pesusieniä.
…Lokakuusta huhtikuuhun Limerickin seinät kiilsivät kosteudesta. Vaatteet eivät kuivuneet ollenkaan. Tweedkankaiset ja villaiset takit olivat täynnä elämää, toisinaan niihin ilmaantui salaperäistä kasvillisuuttakin. Pubeissa ilma oli sakeanaan kosteista ihmisistä ja heidän vaatteistaan huokuvaa höyryä, joka sekoittui savukkeiden ja piipputupakan savuun, läikkyneen oluen ja viskin huuruihin sekä lemuun, joka kantautui ulkoa kusiputkasta, mihin moni mies oksensi viikon palkkansa.
Sade ajoi meidät kirkkoonkin – turvapaikkaamme, voimaamme, ainoaan kuivaan paikkaamme. Me seistä kyhjötimme suurina kosteina klimppeinä messuissa, torkuimme pappien paasatessa alttareilla, ja vaatteistamme kohoileva höyry sekoittui tällä kertaa suitsukkeen, kukkien ja kynttilöiden sulotuoksuun.
Limerick oli hurskaaan kaupungin maineessa, mutta me tiesimme, että kaikki johtui itse asiassa vain sateesta.
Jokainen on parempi kuin joku muu, parempi kuin pohjoisirlantilaiset, englantilaiset, Amerikasta palanneet ”jenkit”, ne, jotka soppaa vastaan luopuivat uskostaan, ne, jotka kavalsivat maanmiehiään vihollisille.
Kirjassa kuvattujen ihmisten köyhyys on aivan uskomatonta. Kaikkein köyhimmät koulua käyvät lapset ovat kesät talvet paljain jaloin. Koulussa kuri on kovaa ja uskonto on mukana joka paikassa. Merkillistä kyllä, koulukiusaamiseen puututaan. Tässä suhteessa opettajat ovat valistuneita – tai sitten lasten kiusaaminen kuuluu vain heille.
Seitsemännellä portaalla asuvan enkeli tuo perheeseen yhä lisää lapsia, vaikka niihin ei olisi varaa perheenisän ryypätessä palkkansa ja avustuksensa. Shannon-joesta nouseva kylmyys ja kosteus tappavat lapsen toisensa mukaan, ainakin isän mielestä. Se ei ole syynä, ettei hänen ryypiskelystään lapsille jää rahaa ruokaan tai vaatteisiin.
McCourt kuvaa ympäristöään tarkasti ja oivaltavasti. Häntä on verrattu Joyceen. Mutta mitä eroa sitten on James Joycella ja McCourtilla? McCourt vyöryttää loputonta kurjuuden kuvausta, Joyce ilmaisee asian kompaktimmin ja hänellä on kuvauksen lisäksi jotain sanottavaa.

Mikko Airaksinen