Uusi elämä

Orhan Pamuk: Uusielämä. Tammen Keltainen kirjasto, 1995. Suomentanut Tuula Kojo.
Eräänä päivänä luin kirjan, joka muutti elämäni täysin. Tunsin kirjan voiman heti ensi sivulta alkaen niin selvästi, että luulin ruumiini irtautuvan tuolista ja pöydästä, jonka ääressä istuin.
Tunne oli niin voimakas, että luulin kirjan sivuilta tulvivan valoa kasvoilleni: valo sokaisi mieleni täysin ja selkeytti sen samalla kristallinkirkkaaksi.
Näin kiehtovasti alkaa Orhan Pamukin kirja Uusi elämä. Salaperäinen kirja muuttaa päähenkilön elämän aivan toiseksi.
Päähenkilö lähtee etsimään kirjan maailmaa: lukija pääsee mukaan loputtomille bussimatkoille eri puolelle Turkkia, etsimään asioita, jotka tuntuvat loittonevan sateenkaaren tavoin. Bussit, liikenneonnettomuudet, vanhat sarjakuvat ja makeiset, mutta myös rautatiet tuntuvat toimivan oppaina tässä merkillisiä sääntöjä seuraavassa tarinassa. Kirjan outo logiikka tuo mieleen Jorge Luis Borgesin (kaikki outo näyttää aina tuovan mieleen Borgesin). Samalla, merkillisen tarinan siivellä, saamme kokea hiljalleen uudistuvan ja muuttuvan Turkin. Vaan ovatko uuden ajan bulkkituotteet vanhojen käsityönä tehtyjen tuotteiden vertaisia?
Monet kirjailijat ovat kirjoittaneet teoksen, jossa yksi kirja muuttaa ihmisen elämän, kuten Ruis Zafonin Tuulen varjo, Mercierin YöjunaLissaboniin, Schlinkin Kotiinpaluu, Kankimäen Asioita jotka saavat sydämenlyömään nopeammin, Pamukin kirja on näistä omaperäisin.
Orhan Pamuk sai kirjallisuuden Nobelin vuonna 2006.

Mikko Airaksinen