Marraskuu

Merete Mazzarella:Marraskuu: kertomuksia. Tammi, 2004. Suom. Raija Viitanen.
Merete Mazzarellan kymmenen vuotta vanha novellikokoelma sijoittuu lähitulevaisuuteen, itse asiassa vuoteen 2012. Kirjassa on neljä novellia, joissa on eri päähenkilöt, mutta jotka kietoutuvat toinen toisiinsa. Tarinat ovat hieman edellä aikaansa, mutta todellisuus muuttuu pikku hiljaa kirjan näköiseksi. Eletään maailmassa, jossa epätoivoiset terroriteot näkyvät yhä älyttömämpinä attentaatteina ja jossa kestävyysvaje johtaa yhä kammottavampiin säästöihin. Kaikkea perustellaan itsestään selvällä teknokraattikielellä.
Kirja on täynnä tällaisia lauseita: ”hän sairastui, mutta sairaaloihin ei enää otettu yli 75-vuotiaita”. Vanhustenhuoltoon ei enää ole varaa – arvatkaapa millä se on korvattu?
Kirjassa yhdistyvät yleiset vanhuuteen ja yksinäisyyteen liittyvät apeat tuntemukset kovenevan yhteiskunnan aiheuttamiin kauhuihin.
Herää kysymys, miten ihminen voi tehdä julmia vanhuksiin kohdistuvia päätöksiä. Eikö päätöksentekijä ymmärrä vahingoittavansa omia vanhempiaan – ja itseään muutaman vuoden päästä? Onko niin, että päätöksentekijät ovat varakkaita ja uskovat etteivät päätökset koske heitä itseään, vai niin ettei ihminen ymmärrä itse vanhenevansa? Yhtä vähän kuin ymmärtää kuolevansa.
Kirjassa on huomattavan tarkka ajankuva. Nuori ihminen haluaa tietää, miten viestittiin aikana ilman kännyköitä? Vanheneva kolumnisti antaa haastattelua ja joutuu pulaan käyttäessään nuorelle haastattelijalle puhuessaan sanoja, joita puritaaninen nykyaika ei ymmärrä, kuten sukkanauhat, porno, vapaa seksi.
Kirjan kannessa on naisen kasvojen alaosa. Uudemmassa painoksessa nainen hymyilee teennäisesti, vanhassa ahdistuneesti.
Kirjan sanomana tuntuu olevan toivomus, että puhuisimme toisillemme enemmän, välittäisimme enemmän.
Tapiolan kirjaston lukupiiri suhtautui kirjaan ristiriitaisesti. Toiset tykkäsivät, toiset eivät. Kiinnostavin keskustelu syntyi siitä, miten tarinat ristesivät toistensa kanssa. Sen vuoksi tätä novellikokoelmaa kutsutaan romaaniksi.
Toinen esimerkki novellikokoelmasta, jota kutsutaan romaaniksi, on Antonio Muños Molinan teosSefarad. Siinäkin tarinat kertovat samaa teemaa eri sanoin ja kietoutuvat toisiinsa.
Lukupiirin seuraavat kokoontumiset ovat:
2.12. Bernhard: Palkintopuhetta
13.1. Ruffato: Rutosti hevosia
3.3. Saisio: Signaali
7.4. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
5.5.: Lesbre: Punainen sohva
Lukupiiri kokoontuu Kulttuurikeskuksen pohjakerroksen kokoushuoneessa klo 11.

Mikko Airaksinen