Kohtalotarinoita

Eräänä perjantaina lähdin kirjastosta niin, ettei minulla ollut mitään luettavaa. Otin hyllystä Blixenin tarinakokoelman, jonka olin ajatellut lukea joskus. Kohtalotarinoitaon HelMetissä vain muutamia kappaleita. Yksi kirjan tarinoista on Babetten pidot, josta on tehty elokuva Ranskalainen illallinen (Gabriel Axel, 1987). Elokuvassa tarina sijoittuu Jyllantiin, itse kirjassa se sijoittuu Norjaan.
Tarinaan on nykyihmisen vaikea samastua. Se kertoo puritaanisesta kristillisyydestä ja uhrautumisesta toisten hyväksi. Elämästä iloitseminen on turhuutta. Tämän opin mukaan elävään yhteisöön ilmestyy Babette, ranskalainen pakolainen. Babette hurmaa yhteisön järjestämällä pidot, jossa tarjotaan hienon ranskalaisravintolan menu.
Illallinen tekee tehtävänsä ja kyläläiset unohtavat kaunansa ja sopivat riitansa. Tarinan sanoma on se, että elämässä on tärkeää taide, ystävyys ja välittäminen. Babetten uhraus yhteisölle (siinä menevät hänen kaikki rahansa) istuu kuin istuukin kyläläisten uhrautuvaan moraaliin. Uhrautuminen ei vaadi palkintoa; rakkaus on tärkeää, vaikka se ei koskaan saisi vastakaikua.
Kirjan muut kertomukset ovat niin sentimentaalisia, etten oikein jaksanut niitä. Parhaiten mieleeni jäi teatterimies, joka oli niin taiteensa lumoissa, että testamenttasi kallonsa käytettäväksi puhdistettuna ja kiillotettuna Hamletin rekvisiittana. Ollako vai eikö olla!
Kirja on suomennettu englannista. Niinpä siinä nimet ovat englannistettuina, ”Soerensen”. Suomentaja – Mikko Kilpi – ei ole puuttunut tähän.

Mikko Airaksinen