Kuninkaankartanosta kaupungiksi

AtlasArt 2013.
Kirjoittajat haluavat kertoa Espoon historian. Kirjansa he ovat tarkoittaneet ensi sijassa uusille Espooseen muuttaneille. Tämän vuoksi he keskittyvät eri toten rakennushistoriaan, jonka arvelevat kiinnostavan vastatulleita.
Lupauksensa mukaan he käsittelevät vanhempia aikoja lyhyesti, mutta pätevästi ja uusimman tiedon mukaan.
Vaan mikäpä on ollut Espoon merkitys muille? Ensin Kuninkaantien kestikievari ja armeijoiden läpikulkupaikka. Myöhemmin perustettiin kuninkaankartano ja mallitila. Sitten Helsingin ja varsinkin Suomenlinnan varustaja, niin elintarvikkein, kun myös tiiliruukkien tuotteilla. Tosin kirjassa ei kerrota mielitarinaani. Alaskassa on museon vitriinissä tiiliskivi, joka on kulkeutunut sinne venäläisen laivan painolastina, joka on otettu mukaan Suomenlinnasta. Tiilikiven vieressä on teksti: ”Brick used as ballast in Russian ships”. Itse kivessä on leima Stenswik. Kuva tiilestä on K.G.Olinin teoksessa Alaska, del I den ryska tiden, aivan lopussa. Kivenlahden ruukin tiilistä on rakennettu mm. Uspenskin katedraali.
Espooseen rakennettiin monet Helsingin virkamiesten ja Suomenlinnan upseereiden virkatalot ja omat talot. Espoossa vierailivat Venäjän keisarit Aurora Karamzinin kartanossa, Espoonkartanossa tai saaristossa.
1870-luvulta 1930-luvulle toimi Soukassa ”Espoon yliopisto”. Tämä, paremmin Soukan puuseppäyhdyskuntana tunnetulla ryhmällä oli kansallisesti merkittävä osaaminen huonekalujen valmistuksessa. Soukkaan tultiin ympäri Suomea saamaan oppia piironginteossa.
1900-luvulle tultaessa Espoossa oli monien herrasväkien kesähuvilat. Kirjassa kuvataan näistä useita. Merkillistä on että ensimmäisen maailmansodan jälkeen ei enää ollut varaa pitää palvelusväkeä. Näin ylellinen huvilaelämä muuttui kesämökillä raatamiseksi. Sama kartanoiden aseman menetys näkyy tälläkin palstalla esiteltyjen kartanoromaanien tarinassa. Hollinghurstin Vieraan lapsi ja Waughin Brideshead Revisited kertovat tätä tarinaa Englannin näkökulmasta.
Espoo kärsi sotien aikana vieraista sotajoukoista (saksalaiset 1918), pommituksista toisen maailmansodan aikana (rautatie, Kauklahden teollisuusalue), alueluovutuksista (Porkkala), sotaa pakenevista ja sodan jälkeen asutettavista veteraaneista ja pakolaisista (mukaan lukien 2000 Porkkalasta evakuoitua). Näiden kaikkien takia rakennettiin rintamamiestaloja varsinkin Laajalahteen ja Nöykkiöön.
Molempien maailmansotien jälkeen heräsi ajatus Espoosta ja Kauniaisista huvilamaisina asutusalueina. Jatkosodan jälkeen asuntopula pakotti rakentamaan myös kerrostaloja. Vanhat kartanoiden maat muutettiin asuinalueiksi, teiden pohjiksi tai varattiin sairaalalle tai korkeakoululle.
Toisen maailmansodan jälkeen kantautui Englannista ajatus puutarhakaupungista. Sitä pidettiin miellyttävänä ja terveellisenä asuinmuotona (ja lisäksi harvaan asutettua seutua ei maksa vaivaa pommittaa, tätä argumenttia kirjassa ei kerrota). Helsingin umpikortteleita pidettiin päinvastoin epäterveellisenä ympäristönä. Näiden erilaisten argumenttien perusteella alettiin rakentaa Tapiolan puutarhakaupunkia. Asemakaavaopin professori Meurman olisi halunnut todellista pienasuntoaluetta, mutta sai väistyä Aarne Ervin johtaman arkkitehtiryhmän tieltä. He halusivat viheralueiden ja pienasutuksen lomaan myös huomionherättäjiä, korkeita rakennuksia.
Kuninkaankartanosta kaupungiksi – kirja lunastaa lupauksensa. Se kertoo Espoon historian kiinnostavasti, rakennushistorian näkökulmasta.  Kirja loppuu hieman töksähtäen.

Mikko Airaksinen