Karkumatka

Gummerus, 2010

Karkumatka on pienoisromaani, joka tarjoaa hauskan ja hilpeän lukuhetken. Tarina on iloinen ja kupliva, hieman häijy, kevyellä otteella kerrottu tarina sisaruksista, jotka lähtevät sukulaisten häihin mutta päätyvät lopulta jonnekin aivan muualle. Kirja on helppolukuinen, ja sen voikin mainiosti lukaista vaikkapa työmatkalla bussissa.  
Ranskalainen nykykirjailija Anna Gavalda kirjoittaa herkullista ja napakkaa dialogia. Tarina etenee juohevasti dialogin kautta. Puhetta piisaa kuin konsanaan ranskalaisessa elokuvassa. Henkilöiden luonteet tulevat esille lyhyin siveltimenvedoin. On oma taitolajinsa osata kirjoittaa näin tiiviisti. 
Autossa istuvat veli ja sisko ja veljen vaimo eikä tunnelma ole mitenkään erityisen lämmin. Simonin boheemi sisko Garance ja säntillinen vaimo Carine ovat liian erilaisia ja ärsyttävät toisiaan tahallisesti ja tahattomasti. Matkan varrelta poimitaan vielä toinen sisko Lola mukaan. Mutta tiukkapipoinen Carine ei ymmärrä Garancen ja Lolan hulvatonta hulluttelua. Niinpä Carine jätetään tunkkaisiin keskiluokkaisiin sukuhäihin, kun sisarukset lähtevät omalle pakomatkalleen etsimään sisarusparven kuopusta, Vincentia. Vincent asuu linnassa ja toimii siellä oppaana. Lopulta kaikki neljä päätyvät junttihäihin maaseudulle.     
Karkumatka on tarina tiiviistä sisaruudesta, ”osoitus verisiteen ja yhteisen menneisyyden tuomasta toveruudesta”. Mutta se on samalla tarina ulkopuolisuudesta, jonka kohteeksi joutuu väistämättä veljen vaimo Carine. Miten vaikeaa onkaan mennä vieraaseen sukuun, jolla on oma historiansa ja omat tapansa! Vanhempien avioero on tehnyt sisarusparvesta poikkeuksellisen tiiviin. Carine ei siihen kuvioon istu helposti. 
Mitä Simon, Garance, Lola ja Vincent sitten pakenevat? Mistä heidän paossaan on kyse? He irtautuvat arjesta ja ahdistavista sukulaisista, he pakenevat nykyhetkeä kaikkine ongelmineen ja ristiriitoineen. He haluavat hetkeksi palata takaisin lapsuuden tiiviiseen yhteyteen. Mutta sieltä on palattava takaisin. ”Sillä niin se on. Aika erottaa ne, jotka rakastavat toisiaan, eikä mikään ole pysyvää.”

mm
  1. Mikko Airaksinen

    4.2.2014 at 13:57

    Kirjoitin samasta kirjasta arvion tähän samaan blogiin 2.10.2012, mainiota saada toinen arvostelu!

Comments are closed.