Onnen koukkuja

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja. WSOY. 2013
Oletko haaveillut lottovoitosta? Jos vastaus on kyllä, lue tämä kirja. Romaanin päähenkilö on tavallinen nainen, nelikymppinen käsityöliikkeen kauppias ja kahden lapsen äiti. Hänen nimensä on Jocelyne ja hän asuu Arrasissa, Pohjois-Ranskassa. Hän voittaa lotossa 18 miljoonaa euroa. Tai tarkemmin sanottuna kahdeksantoista miljoonaa viisisataaneljäkymmentäseitsemäntuhatta kolmesataayksi euroa ja kaksikymmentäkahdeksan senttiä (18 547 301 euroa ja 28 senttiä).
Tässä romaanissa on kyse unelmista. Jocelynen aviomies haaveilee taulutelevisiosta, Porschesta, takasta olohuoneessa, täydellisestä James Bond -dvd kokoelmasta, Seikon kronografikellosta – ja nuoremmasta ja kauniimmasta vaimosta, kuten Jocelyne epäilee.
Jocelynen käsityöliikkeen naapurissa on kampaamo-kauneushoitola, jota pitävät kaksoset Danièle ja Francoise. Kaksoset ovat lotonneet jo 18 vuotta. He haaveilevat huvilasta Ranskan Rivieralla, maailmanympärimatkasta, kasvojenkohotusleikkauksesta, timantista, vaaleanpunaisesta Chanelin jakkupuvusta, helmistä jne.
Jocelynen unelmat ovat kaikki menneet pieleen. Hän unelmoi muotisuunnittelijan urasta, mutta päätyikin käsityöliikkeeseen. Nuorena hän unelmoi satuprinssistä, mutta saikin ”pyylevän, herttaisen ja pulskan”  aviomiehensä.
Eräänä päivänä naapurin kaksoset Danièle ja Francoise onnistuvat houkuttelemaan Jocelynen lottoamaan. Ja hän voittaa.
Kirjassa on kuitenkin kyse suuremmasta asiasta kuin pelkästä lottovoitosta. Romaani esittää meitä ihmisiä ikuisesti vaivaavan kysymyksen: Mitä on onni? Mistä se tulee? Mitkä asiat ovat sinun onnen koukkujasi, joihin sinä tartut? Vastakkain asettuvat suuren lottovoiton lupaamat rikkaudet ja tavallisen elämän yksinkertaiset ilonaiheet.
Jocelynen ja hänen aviomiehensä välillä on ristiriita. Heidän haaveensa ovat erilaiset. Mies haaveilee rahalla ostettavasta onnesta, mutta Jocelyne arvostaa arjen onnea, josta hän kertoo näin: ”Minä pidin elämästäni. Pidin elämästä, jonka olimme rakentaneet. Pidin tavasta, jolla keskinkertaisista asioista tuli meidän silmissämme kauniita. Pidin meidän yksinkertaisesta, mukavasta, viihtyisästä kodistamme. Pidin puutarhastamme, vaatimattomasta kasvimaastamme ja surkeista terttutomaateista, joita siellä kasvoi. Pidin routaisen maan möyhentämisestä mieheni kanssa. Pidin seuraavaa kevättä hipovista unelmistamme.” Kuten Jocelyne itsekin toteaa, hänellä on kaikki se, mitä rahalla ei saa, mutta minkä raha voi tuhota.
Tämän toisaalta rujon, toisaalta viehättävän romaanin ydinajatus löytyy kirjan sivuilta: ”Tarvitsemamme asiat ovat arjen pieniä unelmia.”

mm
  1. Mikko A. Kirjasto

    6.11.2013 at 15:18

    Rahapalkinto on lähtökohtana tai juonenkäänteenä monessa romaanissa. Heti tulee mieleen Traven: Sierra Madren aarre; Pirandello: Mennyttä miestä ja Waugh: Mennyt maailma (jossa se on juonenkäänteenä). Onkohan tätä juonityyppiä tutkittu?

Comments are closed.