Every Day

Nuorten fantasia
Luin tästä kirjasta Sivukirjasto– blogista. Kirjan päähenkilö A on amerikkalainen 16-vuotias teini, jolla on ongelma: hänellä ei ole omaa ruumista. Niin kauan kun hän muistaa hän on joka aamu herännyt jonkun toisen ihmisen ruumiissa ja elänyt päivän tämän elämää. Ruumiin haltija on aina päähenkilön ikäinen, joten A vanhenee normaalia vauhtia. A ei tiedä, miksi näin on, eikä pysty vaikuttamaan asiaan.
Joka aamu A päättelee kulloisenkin makuuhuoneensa kalustuksesta ja herättämään tulevien vanhempien käytöksestä, millainen ihminen hän tänään on. Hän pystyy kaivelemaan lainaamansa ruumiin muistista tietoja tämänpäiväisestä itsestään. Tämä on kyllä hidasta, mutta ei haittaa: A on hyvä arvaamaan. Hänellä on laaja kokemus rakastavista / tukahduttavista / välinpitämättömistä vanhemmista, kiusaa tekevistä sisaruksista jne.
A joutuu joskus masentuneen ihmisen ruumiiseen ja joutuu ajattelemaan tämän ajatuksia, tai ilkeän ihmisen ruumiiseen ja keksii latistavan ilkeyden jokaiselle. Ja jos hän jättää ne käyttämättä, hänen ystävänsä kysyvät: mikä sinua vaivaa tänään? Mutta ei vaan mieli vaan myös fyysinen ruumis antaa rajoituksia. Meihin suhtaudutaan eri tavoin ulkoisen olemuksemme tähden: erilainen fyysinen ruumis antaa rajoituksia ja mahdollisuuksia. Tämä osa kirjasta on ehkä kaikkein kiinnostavin.
A:lla on oma moraalinsa: hän ei halua aiheuttaa hankaluuksia sille jonka ruumis hänellä on kulloinkin lainassa. Hänhän voisi rötvätä koko päivän ja jättää ruumiin oikea haltijan vastattavaksi kaiken tämän! Kuten Sivukirjaston pitäjä, minäkin ihmettelen, miten äärimmäisessä yksinäisyydessä elävä A on pystynyt moraalinsa kehittämään. Ja sitä, että hän on näinkin ehjä persoonallisuus.
A:lla on ehdoton sääntö: älä koskaan kiinny mihinkään. Tämä on luontevaa sille, joka elää joka päivän aina eri ympäristössä. Vaan mitä tapahtuu, kun A törmää johonkin kiintymyksen arvoiseen? 
Kirja on helppolukuinen ja herättää paljon ajatuksia siitä, miten me kukin elämme elämäämme, miten me teemme johtopäätöksiä toisistamme pelkän ulkokuoren perusteella.

Mikko Airaksinen