Tämä kirja ei ole Kouvola

”Toisilla on pienet päämäärät. Niiden elämään ei paista aamuaurinko”.
Jari Järvelä on aiemmin julkaissut romaaneja ja novellikokoelmia. Uusimman kokoelman novellit ovat peräisin Kymenlaakson äkkijyrkiltä etelärinteiltä. Niminovellin päähenkilö aikoo tuottaa herukoista tilaviiniä, josta tulee maailmansensaatio. Hän käy työvoimatoimistossa esittelemässä liikeideansa. Työvoimaneuvoja onnittelee suunnitelmasta ja kertoo samalla, mikä on kaikkein toivottomin liikeyritys: avioparin perustama keramiikkapaja.
Suomessa on 22 000 keramiikkapajaa.
Kaikki keramiikkayritykset päättyvät konkurssiin ja avioeroon. Tämän vuoksi on suunnitteilla laki, joka antaa keramiikkayrittäjille oikeuden saada avioero ilmoitusasiana. Toinen vanhemmista saa lapset, toinen dreijan. Dreijaa ja lapsia ei koskaan yhdistetä samaan perheeseen.
Novellin kerrontatyyli on suomalaista junttipuhetta yhdistettynä aivan henkeäsalpaavan suuruudenhulluun markkinapuheeseen. Tyyli on tältä osin samanveroista kuin Hotakainen parhaimmillaan, silti omaperäistä Järvelää..
Mutta Kouvola? Niminovellin päähenkilö maistaa kilpailevan yrityksen tilaviiniä. Sen maku on aivan Kouvola. Nimittäin: Kouvola = mitäänsanomaton. Tämä on kymenlaaksolaishuumoria!
Erikoista sinänsä, mutta muuten niin valpas sanakirja Elimäen tarkoitus ei anna mitään merkitystä sanalle Kouvola.
Pidin myös tarinasta Haluaisin polttaa kirkon. Vaikka itse teko – edes tarinan perustelemalla motiivilla – on minulle kauhistus, arvostan tapaa, jolla kertojan henkilö ja motiivi rakentuvat tarinan kuluessa.
Jossakin tarinassa ei mielestäni loppu ole kovinkaan onnistunut, mutta tarinan kehittely palkitsee lukemisen vaivan.
Joskus novellia lukiessa kiinnittää sanotun sijasta huomiota siihen mitä ei sanota. Varmaan tämä pätee kirjallisuuteen yleisemminkin. Ehkä tämän vuoksi toinen löytää samasta tarinasta paljon syvällistä ja toiselta se menee kokonaan ohi.
Jari Järvelä on saanut kirjallisuuden valtionpalkinnon trilogiasta Veden paino, Pieni taivas, Kansallismaisema.
       Mikko Airaksinen    
  1. Liina

    9.3.2012 at 12:57

    Jotenkin vähän kiusallista lukea näitä sun arvioita, koska arvion luettuani haluan aina lukea kaikki ne kirjatkin, ja kirjastonkirjapinoni on jo nyt ympäristölle vaarallisen korkea!

    No – kiitos silti mainioista jutuista, piristyn aina 🙂

  2. Mikko Airaksinen

    9.3.2012 at 13:47

    Hauskaa, että kelpaa!

    Mikko

    ps. ensi viikolla on tulossa sarjakuvia, romaani, novelleja…

Comments are closed.