Guggenheimin varjo$$a

(toim. Karin Taipale), Into kustannus oy, 2012.
”Jos Guggenheim olisi vastaus, mikä on kysymys?”
Karin Taipale on toiminut Helsingin rakennusvalvontaviraston päällikkönä. Häneltä on sitaatti ”demokratiaa ei ole ilman julkista tilaa” – tämä koristi aikoinaan myös Espoon kaupunginkirjaston nettisivuja. Nyt Taipale on koonnut pamfletin, jonka aiheena on Guggenheim-museo. Esipuheesta:
”Tässä pamfletissa ei vastusteta Guggenheimia. Käymme (…) läpi perusteluita, joita Guggenheim-hankkeen puolesta on esitetty, toistamme kysymyksiä, joihin ei saatu vastauksia, pohdimme eri kannanottoja ja tuomme keskusteluun joitakin näkökulmia.”
Puolueettomasta lähtökohdasta huolimatta jo kirjan kansikuva ja nimen ironinen kirjoitusasu antavat odottaa kritiikkiä. Ja tuleehan sitä.
Kysymys on siitä, että Helsingin Katajanokalle rakennettaisiin valtava taidemuseo, jolla olisi huippusuunnittelija ja joka toistaisi Guggenheim-brändiä. Ja brändistä maksettaisiin sen mukaisesti. Itse asiassa, Helsingistä kyllä puuttuu arvorakennus, joka olisi kiistaton maamerkki (Eiffel-tornin tavoin). Nyt sellaisena toimii Suurkirkko (matkailuviranomaisten selvityksen mukaan), eikä se ole kovin erottuva.
Ongelmana on vain hinta ja se tapa, jolla projektia ajetaan. Kärjistetysti Guggenheim säätiö saisi 20 vuoden ajan miljoonia euroja vuosittain, sillä olisi kaikki päätösvalta ja Helsinki olisi koko ajan maksajana. Mikä parasta, sijoitus olisi turvallinen: Helsinki ei voi mennä konkurssiin! Lisäksi vaikuttaa siltä, että vaikka pytinkiä ei rakennettaisikaan, Guggenheimille riittää tulonlähteeksi konsulttiselvitykset ja arkkitehtikilpailut!
Kirjoittajien mukaan Guggenheimia ajetaan salaillen, lähidemokratiasta viis veisaten ja leimaten niitä, jotka vastustavat kritisoivat tai edes jotain kysyvät. Jotta uusi museo olisi kaikkien unelma, pitäisi kaikkien osallistua sen suunnitteluun. Näin ei nyt ole.
Mitä muuta Guggenheimin edestä uhrattaisiin? Kirjassa keskustakirjasto asetetaan moneen kertaan häviäjäksi, esim. sivuilla 41–56. Vaikkapa näin:
”Hinta on aika kova. se voi merkitä eitä monelle muulle kulttuurihankkeelle, kuten keskustakirjastolle. Näitä wau-hankkeita mahtuu ehkä yksi vuosikymmeneen.” (Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä).
Taipale itse uskoo kuitenkin, että keskustakirjasto on jo niin pitkällä, että se etenee valmiiksi omalla painollaan.  Sille on luvassa myös valtion rahaa, päinvastoin kuin isolle G:lle. Sen sijaan menettäjinä olisivat monet kaupungin museot ja tilat, joista mainitaan Lasi- ja Tennispalatsit. Olemassa olevat museot kuitenkin jo nyt tekevät sitä näyttely- ja verkostoitumistyötä, jota G:ltä odotetaan. Tai tekisivät, jos saisivat rahaa. Vaarana on jopa se, että Suomessa kaikelle kansalle suunnattu museoelämä rajoittuu vastaisuudessa vain niihin, joilla on varaa maksaa Guggenheimin pääsymaksu.
Kirjassa käydään läpi lukuisia Guggenheim- ja muita wau-hankkeita ympäri maailman. Niistä ei tunnu olevan esikuvaksi, ei edes yleensä esiin nostettavasta Bilbaosta. Kaupungista ei oikein tunnu tulevan hittiä vain sillä, että siellä on jokin merkittävä rakennus. Sen sijaan monissa kuuluisissa kaupungeissa on jokin merkittävä rakennus (vaikkapa Eiffel-torni), mutta kumpi on syy, kumpi seuraus?
Siinä, että museo haluaa olla merkittävä brändi, ei itse asiassa ole mitään vikaa. Museo haluaa olla maailmalla tunnettu, jotta sen kokoelmista halutaan siirtokokoelmia muihin museoihin.  Tilalle se saa siirtokokoelmia lainaksi muista museoista ja kaikki hyötyvät. Kysymys on siitä, onko Guggenheim ylimitoitettu ja meneekö kaikki hyöty muualle kuin Helsinkiin.
Kirjoittajat peräävät laajempaa keskustelua ja parempia perusteluita. Lisäksi pitäisi tehdä riippumaton selvitys Guggenheim-raportin rinnalle.
Miksi Helsinki maksaisi Guggenheim-brändistä? Eikö Guggenheim voisi maksaa Helsinki-brändistä?
       Mikko Airaksinen    
  1. Mikko Airaksinen

    15.3.2012 at 13:04

    Tämän päivän (15.3.) Hesarissa ennustetaan, että Guggenheim tulee kaatumaan. Syypääksi nostetaan huono tiedotus.

Comments are closed.