Valoa valo valoa

Finlandia Junior 2011.
Vilja-Tuulia Huotarisen kirja Valoa valoa valoa on kaikille teille, jotka olette syntyneet 1970-luvulla, muistatte Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen herättämät tunteet ja mietitte, miltä tuntuisi taas olla 14-vuotias sinä kesänä. Minä olen. Minä muistan. Minäkin mietin.
Valoa valoa valoa palkittiin viime vuonna Finlandia Junior -palkinnolla. Lastenkirjapalkinto ei tarkoita sitä, etteikö aikuinen tai nuori voisi lukea palkittua kirjaa. Vaikuttava kirja sopii nimittäin varsinkin nuorille ja aikuisille. Se kertoo 14-vuotiaiden tyttöjen tapaamisesta, elämästä ja rakkaudesta. Kieli on lyyristä ja lyhyttä, mikä sekin kertoo nuorten tavasta elää ja olla. Tyyli on tuttu Huotarisen runoista, ja tähän tarinaan se sopii erinomaisesti.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kesään 1986. Keväällä Tshernobylin ydinvoimala oli räjähtänyt ja Mimi saapunut Mariian kouluun. Kesällä, koulun loputtua, Mariia tuo ruotsinkirjaa ehdot saaneelle Mimille, ja tyttöjen välille syntyy rakkaus ja ystävyys – tässä järjestyksessä. ”Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. — Kunnes hän kääntyi ja näin hänen silmänsä. Palava suru.”
Mariia lupaa näytellä Mimin ystävää. Nopeasti selviää, että Mimi on huomannut Mariian jo aikaisemmin, ja ruotsin ehtojen lukeminen muuttuu sekin näyttelemiseksi. Kun Mariian vanhemmat kieltävät häntä tapaamasta ”sitä huumeiden käyttäjää”, tapaamiset eivät suinkaan lopu, vaan Mimistä tulee hänen Salainen Sisarensa. Tulevat tiistai-illat, pukukopit, polut, autokatokset, kaislikot. Mimi kysyy, Mariia vastaa. Kumpikin on rakastaja ja rakastettu. Rakkaustarina ei tietenkään ole pelkkää valoa. Mimi antaa Mariialle avaimen pimeisiin muistoihinsa valkoisessa talossa, Seka-Sorrossa, mutta ne ovat Mariialle liikaa. Syksyn tullen hän huomaa tottuneensa kouluun ja opiskeluun, mutta Mimi ei. Mitä voi tehdä 14-vuotias, joka vain haluaa rakastaa?
Satu Nylund