Painavaa puhetta kirjastosta

Kirjan nimi on provokatiivinen ja tuskin tarkoitettu kokeiltavaksi. Pois ne tulitikut siellä!
Ekholm kirjoittaa sensuurista ja kirjastoista. Siitä miten kirjastoja ryöstetään, poltetaan, tuhotaan sotien aikana, jotta valloitetun maan muisti hävitettäisiin.
Entä millainen kirjasto oli keskitysleirissä, ghetossa, GULagissa tai suomalaisessa vankilassa?
Mutta myös suomalaista kansalliskirjastoa uhkaa tuho: hapan paperi ei säily, eikä rahaa aineiston digitoimiseen saada.
Ekholm kirjoittaa myös sähkökirjoista, kirjan ”kriisistä”, Internetistä. Internet ei korvaa kirjastoja, painettu kirja ei ole kuolemassa. Tiedonhaku Internetistä on onnetonta, jos ensin suodatin filtteröi, mitä ei saa lukea ja jäljellejäävästä google valitsee mitä saa lukea. Painettu kirjakokoelma on parempi, vaikka sekin on moneen kertaan valittu. Tässä siteerataan useampaan kertaan Taru Björkmanin tutkimusta ”Suojelua vai suodatusta”. Ekholm tunnelmoi:
                  
”Kun lähetän tämän tekstin sähköpostissa kustantajalle, jokin ylikansallinen tiedustelupalvelu monitoroi ja avaa sen sanojen terrorismi ja Patriotic Act vuoksi. Lisään tähän varmuuden vuoksi sanat bomb attac ollakseni asiasta varma”. (s. 133).
– Mikko A.