Layla

Jari Tervo: Layla. WSOY. 2011.
Tutustuin Jari Tervoon joskus 80-luvun alkupuolella akselilla Vanhan kuppila – Kosmos. Tervo oli muistaakseni valmistunut Sanoma OY,n toimittajakoulusta ja työskenteli tuolloin Ilta-sanomissa toimittajana. Kiinnitin huomiotani jo silloin lentävään verbaaliseen tykitykseen, jota Tervo harjoitti lehtijutuissaan. Persoonana hän oli värikäs, näkyvä ja myös kuuluva. Kirjallisen tuotantonsa Tervo aloitti runoudesta kunnes siirtyi proosaan, joka mielestäni sopii hänen tyyliinsä huomattavasti jouhevammin. Tervo on ollut ahkera kirjoittaja, ja on myös menestynyt taloudellisesti kunnioitettavalla tavalla. Viimeinen romaani Layla on noussut myyntimenestykseksi. Tätä kirjoitettaessa yli tuhatkaksisataa Helmet kirjaston asiakasta jonotti kirjaa, jonka lisäksi niitä oli 437 kappaletta lainassa.
  Tervon romaani Layla kertoo 15 vuotiaan kurditytön tarinan traagisine seurauksineen, kun paljastuu lapsena kihlatun tytön neitsyyden menetys ennen hääyötä. Suvun  häpeä on niin suuri, ettei sitä voida kestää ilman epäillyn turkkilaisen miehen surmaamista, eikä jättää Laylaa rankaisematta. Isoveli yrittää pelastaa sisarensa valehtelemalla surmanneensa Laylan. Alkaa vaiherikas pakomatka, joka päätyy Suomeen Helsingin Kruununhakaan.
  Tervo kuvaa ansiokkaasti kurdikansan ”päähän potkittua” elämää suhteessa turkkilaisiin, sekä vuosisataisia perinteitä, jotka ovat pikemminkin vahvistuneet kurdien keskuudessa  heidän taistelussaan oman identiteettinsä ja oman valtionsa syntymisen puolesta. Näiden tapojen julmuus on kirjan kantava synkkä teema, jonka Tervo pystyy rikkomaan keventämällä kerrontaa humoristisempaan asetteluun, jota ilmenee kirjan suomalaisessa osiossa. Kirja kulkee yhtä aikaa useammalla tasolla ja tiivistyy onnistuneesti loppua kohti.
  Ihmiskauppa, prostituutio ja alkoholismi ovat toinen kantava teema, mihin Tervo lukijansa johdattaa. Nämä ”ylevät” aiheet eivät olisi niin masentavia, jollei Tervo laittaisi tässä kertojanlahjojiaan likoon. Vaikka parhaimmillaan pidinkin kirjailijan humoristisesta otteesta kuvata Liisankadun huoneiston vuokraisäntä Heikkistä, jouduin kuitenkin välillä miettimään henkilön uskottavuutta tässä fiktiivisessä romaanissa, koska se muuten tuntui niin todelta. Todenperäisyyttä lisää Tervon tarkka kuvaus liikuttaessa eri maisemissa.
  Tähän mennessä lukemistani Jari Tervon romaaneista, pidän Laylaa parhaimpana. Olisin myös kernaasti suonut sille Finlandia ehdokkuuden.
   Esko Nick