Kuun tuuli

Antonio Muñoz Molina: Kuun tuuli, Tammi, 2011.
Kuva: Tammen kuvapankki

60-luvun Espanjassa eletään kuin keskiajalla. Pesukoneet, suihkut, kaasuhellat jne. ovat kaukaista utopiaa. Francon diktatuuri ja sisällissodan katkeruus ovat taustana.
Kirjan päähenkilönä oleva nuori mies elää myrskyistä murrosikäänsä valkokangasihastumisineen ja synninpelkoineen. Edessä on tulevaisuus, joka sisältää työtä vihannestarhassa. Päähenkilö haluaa enemmän ja pakenee kirjoihin ja elokuviin. Hän ei ehdi auttaa isäänsä vihannestarhassa, koska joutuu menemään papin luokse lainakirjoja palauttamaan. Hän ei ehdi jäädä papin luokse ripittäytymään, sillä hänen on mentävä isänsä luo vihannestarhaan…kumpi on pahempi?                     
”Jokainen kirja jota luen on viimeisin perättäisistä huoneista, suojaisin ja perimmäisin turvakammioistani. Kirja on pesä, johon voi mennä, jottei tulisi nähdyksi, autio saari jossa saa olla turvassa, mutta myös pakoväline ”. (s. 170).
Päähenkilö lukee H.G.Wellsiä, Jules Verneä ja matkakuvauksia, näyttää myös Waltari kulkevan hänen käsiensä kautta. Kaiken taustalla on ihmiskunnan suuri seikkailu, Apollo 11:n kuulento, jota selostetaan vaihe vaiheelta. Teoksen liepeessä tarinaa suositellaankin niille, jotka olivat lapsia ja nuoria ensimmäisen kuulennon aikana.
Muños Molinan kirjassa on siis taustalla Espanjan sisällissota. Näyttäkääpä minulle moderni espanjalainen kirja, jossa näin ei ole!
– Mikko Airaksinen