Innovaation historiaa

Steven Johnson: Mistä hyvät ideat tulevat. Innovaation luonnonhistoria.
Terra Cognita, 2011.
Steven Johnsonia olen kommentoinut aikaisemmin tämän blogin toukokuisessa kirjoituksessa, jossa aiheena oli Nicholas Carrin teos Pinnalliset.
Uusimmassa kirjassaan Johnson käsittelee innovaation syntyä. Liikkeelle lähdetään koralliriutasta: miksi se kuhisee elämää, päinvastoin kuin vesi- tai maa-alue sen ympärillä? Tätä jo Darwin ihmetteli. Pala palalta Johnson osoittaa tämän johtuvan siitä, että koralliriuttaan on kertynyt joukko eliöitä, jotka kaikki hyötyvät toinen toisistaan.
Innovaatioita ei luoda tyhjiössä. Niitä syntyy eniten suurissa kaupungeissa ja yhteisöissä. Tieteen historia on täynnä tarinoita tutkijoista jotka muka siitä vain keksaisivat uuden asian ja vielä jokin soma juttu miten se tapahtui: näin omenan putoavan puusta …ja siinä oli painovoimalaki!
Todellisuudessa keksijät hautovat ideoitaan vuosia, vuosikymmeniä ja kehittelevät niitä yhteydessä toisiin ajattelijoihin.
Uudet keksinnöt syntyvät edellisten pohjalta, yleensä täysin yllättävästi. Eniten innovaatioita tuotetaan nykyään ei-kaupallisella puolella. Sillä vaikka raha onkin paras kannustin, kaupallisuuteen liittyy yleensä salailu. Sen sijaan vapaasti kaikkien käyttöön annetut keksinnöt tuottavat koko ajan uusia innovaatioita.
Eniten luovuutta on organisaatioissa, joissa kaaos ja järjestelmällisyys yhdistyvät oikealla tavalla. Kuten Mikael Jungner kirjassaan Toimistokuukkeli, myös Johnson joutuu pohtimaan Applen menestyksen salaisuutta: se nimittäin on pikemminkin vanhanaikainen linjaorganisaatio, eikä niinkään luova yhteisö.
Kirjan lopussa on loppumattoman pitkä lista tärkeistä innovaatioista viimeisen viidensadan vuoden ajalta. Tällaiseen ei koskaan ole täysin tyytyväinen: miksi listalla on Kopernikukset ja Keplerit, muttei elämän syntyä tutkineita Rediä ja Malpighia? Miksi suurena keksintönä pidetään Gatlingin konekivääriä, eikä Maximin konekivääriä? Herää kysymys.
– Mikko A.