Yhtä mössöä?

Mäkelä, 2010.
Yliopiston intiaanikulttuureihin erikoistunut tutkija murhataan. Lukija saa seurata nuoren poliisin tutkimustyötä – ja samalla hänen parisuhteensa kehittymistä.  Murhattu oli ihmisiä hyväksikäyttävä ja kiristävä psykopaatti. Saamme tavata hänen lukuisat uhrinsa, murhatuille kaunaa kantavia epäiltyjä siis riittää. Arvostelussa on kehuttu tapaa, jolla psykopaatin rikkirevittyjä uhreja kuvataan.
Onko tarina sitten jännittävä, omaperäinen tai yllätyksellinen, on pitämiskysymys. Minä en vaikuttunut.
Kirjan mainonnassa sanotaan, että uhri kuristettiin mayojen kipunuoralla. Kipunuora (yleensä kirjoitetaan quipu) on nuorakimppu, johon kirjattiin ylös lukuja solmuja tekemällä. Erikoista on se, että quipu kuuluu inka-, ei mayakulttuuriin. Nämä sijaitsivat kaukana toisistaan, eivätkä mayat edes tarvinneet tällaista apuvälinettä, heillähän oli hyvä kirjoitus- ja lukujen merkitsemisjärjestelmä. Kirjassa eräs henkilö tosin korjaa virheen, mutta väärä tieto esiintyy siis koko teoksen mainonnassa ja mayat ja inkat – Guatemala ja Peru – menevät kirjassa moneen kertaan sekaisin.
Tiedän, että kyseessä on dekkari, eikä antropologinen tutkielma; soisin silti, että intiaanikulttuureja ei pidettäisi yhtenä mössönä, jota saa sekoittaa miten vaan.
Kirjan kansikuvana on sitten atsteekkien kalenterikivi.
– PedanttiMikko A.
  1. Anonyymi

    11.1.2012 at 16:54

    Ei voi olla totta, että kustantamo päästää läpi tuollaisen silli salaatin!!!
    Olkoonkin, että dekkaristi on arvostettu ja kirjoittanut hyllyni täyteen hyviä dekkareita.

    Toisaalta tämä arvostelu teki teoksen mielenkiintoiseksi ja haluttavaksikin.

    Odotan innolla, että saan paneutua tähän teokseen ja löytää Pedantinmikon esille nostamia outouksia. Ei kun kirjaston varausjonoon vaan!

  2. PedanttiMikko

    17.1.2012 at 12:44

    Kerro luettuasi, mitä tykkäsit!

Comments are closed.