Ruudun Takaa – Otteita kirjaston musiikkiosastolta

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Astuin Sellon kirjastoon sisään kuin nuori Clint Eastwood konsanaan saluunan ovista – ponchossa ja silmiäni siristellen. Siitäkin huolimatta, että näkökenttääni hiveli lähes saman aikaisesti kaksikin musiikkiosastolle johtavaa opastetta, päätin kysyä suuntimaa edessäni siintävältä palvelutiskiltä. Otin vuoronumeron ja jäin odottamaan. Tiskillä käytyäni jatkoin asiantuntevan viittauksen ja hyväksyvän nyökkäyksen saattelemana kohti itää.

Palautusautomaattien ohitse tukkoisen asiakasmassan läpi luoviessani huomasin yllättäen, ettei Paavo ollut täälläkään. No, ehkä yläkerrassa – taikka jalkapallokatsomossa. Olkoot. Pian portaikon jälkeen musiikkiosaston hälytinportit siinsivätkin jo horisontissa.

eka
Horisontti.

Vihdoinkin perillä. Olin saapunut etsimään hukkunutta omanarvontuntoani. Sen kadottaminen oli, hyvä lukijani, mitä ilmeisintä, sillä olenhan edessäsi olevan tekstin kertoja. Kaupungin turuilla ja toreilla olin kuullut, että kuulemma saisin Espoon kaupunginkirjaston musiikkiosastolta jostain energiankulutusmittareiden ja torkkutuolin välimaastoista sellaisenkin viikoksi lainaan.  Kuka tietää, nykypäivänähän sieltä kirjastolta saakin niin paljon kaikenlaista aina roskapihdeistä studiolaitteisiin. Vielä lisätäkseni, olin ymmärtänyt, että tätä kyseistä tunnetta ei saanut uusia taikka varata vaikka mikä olisi, ja tiskille se oli palautettava.

Kuvan kettu ei liity tapaukseen.

Kuvan kettu ei liity tapaukseen.

Kaiken hälinän keskellä kärsimättömyyteni herpaantui. Olivat pystyttäneet näyttelyn, pirulaiset. Ja totta tosiaan, se April Jazzhan on huhtikuussa. Ymmärtääkseni Espoon kirjastot ovatkin pitäneet erilaisia näyttelyhyllyjä pitkin vuotta festareiden ja sekalaisten merkkipäivien vuoksi. Järjestivätkin kuulemma Entressessä oikein konsertin Soinnun päivän kunniaksi, mokomat. Nöykkiössä esittelivät hyllyissään klassista musiikkia samaisena (25.10.) päivänä. Sivuhuomautuksena  mainittakoon, että Nöykkiön kirjasto oli 2012 järjestämässään asiakastyytyväisyyskyselyssä saanut yleisarvosanaksi 4/5, joten parannettavaa löytyy vielä. Ei siitä sen enempää. Kaurismäkeläisen viipyilevästi katseeni jatkaa hapuiluaan Special-hyllyn puolelle, johon on aseteltu Rock klassikoita tyrkylle. Apulantaa! Mitä helv**tiä! (Tässä vaiheessa hesaria lukenut about 103-vuotias papparainen kyyläisee suhteellisen äkäisesti ja tajuan huudahtaneeni ääneen…) Whatever.

Pianohuone, obviously.
Pianohuone, obviously.

CD-levyjä ja jonkin verran myös kirjoja ja nuotteja pursuavat poistokärryt tukkivat käytäviä ja hätäuloskäyntejä. Puolivillaisen heinäsirkkaparven oloinen joukkio partasuisia musiikinkuuntelijoita hännystelee kärryjen ympärillä noukkien hyllyiltä aineistoa jonka laadusta ei ole mitään takeita.  Fyysisen kokoelman lainausmäärät ovatkin olleet laskussa monin paikoin (sanoisi Pekka Pouta). Vaihtoehtoisesti voimmekin käyttää myös ilmausta laajalla rintamalla. Kukin valitkoon puolensa. Herääkin kysymys olisiko kirjaston syytä liukua tunnustelemaan – tai ihan jopa teinipoikamaisesti discon tanssilattialla humalassa käpälöimään – digitaalisen jakelun, kuten esimerkiksi Youtuben taikka Spotifyn mahdollisuuksia fyysisten musiikkitallenteiden kysynnän supistuessa. Vaikkapa niitä Entressen Mun musavideo –tapahtuman kaltaisia ideoita, joissa Youtube olisi hyötykäytössä.

Som en boll kommer jag tillbacks till dig.

Som en boll kommer jag tillbacks till dig.

 

Aivan sama. Nyt on yksinpuhelussa päästy siihen ratkaisevaan vaiheeseen, jossa nuhjuinen poplariin  pukeutunut sankarimme luotaa tiskin suuntaan etsimään asiantuntevampaa ohjeistusta. Mutta mitäh?! Kirjastosivari! Sisäinen stereotypiatutkani huutaa kuin geigermittari ekstaasissa. Luulin niitä olevan vain inttipoikien asenteellisissa homo-vitseissä. Mutta ei, sillä jonkunhan palkasta ne rahat on lavarakennelmiin ja iPadeihin revittävä… Krhm… Niin, asiaan, mielestäni täysin asialliseen kysymykseen saan pienoisen hämmennyksen jälkeen vastauksen, että omanarvontuntoni on poistettu kuluneen vuoden aikana. Sitä ei kuulemma vuosiin ollut lainattu. Ilmeisesti joku parempiosainen oli sen hankkinut naurettavaan 0,20€ hintaan viime poistomyynnistä. Ei sillä, että olisin katkera. Lähinnä hämilläni. Ja hieman kylmissäni, kumma kyllä. Sitä paitsi lainaankin paljon mieluummin vaikkapa tämän Rauli ”Badding” Somerjoen kokoelman. ”Ruudun takaa, ruudun takaa…” herkällä tunteella.

Poistuessani takaisin ulkona piiskaavaan sateeseen näen ohimennen lavan valojen kutsuvan hohkan. Oliko se ollut siinä aina? Ei, ei edes puolta vuotta. Samaisena vuonna olivat Entressessä aloittaneet oman lavansa suunnittelun uuteen kirjaston käyttöön vapautuneeseen siipeen. Baittarit.

 Sen pituinen se. All in all, ihan hyvä vuosi tuo 2012. Ei tullut maailmanloppua. Keep on knockin’!

 Ja he kaikki elivät elämänsä onnellisina ensi vuoteen saakka.

 

Otto Ilveskero

Kirjastosivari

Oman elämänsä johtaja

 

PS

Siviilipalvelusmiehet eli kulttuuritaistelijat ovat olennainen osa Sellon kirjaston elämää. Palvelu etulinjassa eli palvelupisteessä pääovien luona on verrattavissa palvelukseen Lapissa, kun jokainen 4000:a päivittäisestä kävijästämme avaa ja suljee oven, jonka kautta tulee joka kerran vavahduttava viima. Lisään kulttuuritaistelija Otto Ilveskeron raporttiin vuoden 2012 musiikkikirjastotoiminnasta Espoon kaupunginkirjastossa muutaman hyödyttömän, mutta mielenkiintoisen faktan. Ihan vain, koska saan johtaa jotakin muutakin kuin itseäni.

Espoonlahdessa panostettiin aineiston löydettävyyteen hyllyissä. Tapahtumien avulla sekä hankkimalla piano Kivenlahteen tuotiin musiikin avulla iloa Espoonlahteen.

Kirjasto Omenassa musaosaston lainaus vuonna 2012 oli 10 224 lainaa.

Entressessä oli useita musiikkitapahtumia sekä tapahtumia, joissa musiikilla oli olennainen rooli. Esimerkiksi Oman elämänsä sankari –tapahtumassa vieraili räppäri Elie. Lisäksi aloitettiin musapajatoiminta.

Tapiolassa kokoelmaa tuotiin esiin yhteensä 25 esittelyn ja näyttelyn voimin. Kulttuurikeskuksen festivaalien (April Jazz, Espoo Cine) lisäksi huomioitiin myös muita festareita, sekä säveltäjien ja artistien merkkipäiviä ja elokuvamusiikkia. Asiakasopastukset alkoivat ”Musiikki verkossa”- teemalla ja syksyllä alkoi uusi asiakasopastusformaatti ”iPhone- ja iPad musiikkipajat”. Musiikkiosastolle hankittiin sähköpiano, VHS-digitointilaite, sekä C-kasettien ja LP-levyjen digitointiasema. Osaston yläparvi järjestettiin musaparveksi, jossa saattoi kuunnella, digitoida tai soittaa musiikkia.  

Sellossa musiikkitapahtumat sekä musiikin osuus eri teemojen ympärillä ovat lisääntyneet. Esimerkkinä tapahtumasta 27.10.2012 Pointin Musailta, esiintyjinä Kanu, FlowBoysFam, Ibi Love ja juontajana DJ Limelight. Osastolla oli kävijöitä 218 514, joista 3 703 käytti jompaakumpaa soittohuoneista.

 

Oili Sivula

aluejohtaja

Leppävaaran alueen kirjastopalvelut, keskitettynä vastuun musiikkikirjastotoiminta Espoon kaupunginkirjastossa

 

Kategoria(t): 2012, Espoon kaupunginkirjasto Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.